Kuulumisia

Postaustahti on tällä hetkellä erittäin verkkainen. Aikaa lukemiselle ei ole niin paljon, kuin joskus aikaisemmin. Töissä riittää vilinää ja vilskettä, kiirettä siis pitää ja vuoroja, eritoten iltavuoroja, kasaantuu roppakaupalla. Tällaisena iltaihmisenä nukunkin siis pitkään, mikä tarkoittaa sitä, että suurin osa päivästä kuluu töitten parissa ja iltaan jää muutama hassu tunti omaa aikaa miehen, koirien ja niitten kirjojenkin parissa. Tästä syystä lukeminen kestää.

Julkaisin tuossa eilen illalla arvion P. D. Jamesin Syystanssiaisista, pääset siihen TÄSTÄ. Olin varannut kirjan aikoja sitten kirjastosta ja se tipahti noudettavaksi kesken kaiken. Mutta koska tiedän, että kirjasta on edelleen muilla varauksia, jouduin jättämään sillä hetkellä kesken olleen herkun (Shakespearen Salaisuus) kesken lukeakseni Syystanssiaiset "pois alta". Nyt, kun kyseinen brittidekkari on koluttu, palaan jälleen Jennifer Lee Carellin ja Shakespearen pariin.

Tässä työvuorojen viidakossa odottelen jo enemmän kuin innoissani kesäkuuta. Varasimme miehen kanssa matkan Kroatian aurinkoon ja turkoosin kristallin kirkkaisiin vesiin heti kesäkuun alkuun, enkä millään jaksaisi odottaa tätä viikon mittaista lomaa, jolloin saan todellakin vain rentoutua ja nauttia elämästä. Mukaan lähtee varmasti kasa kirjoja niin altaan reunalla, kuin rannallakin luettavaksi. Muutamia vahvoja ehdokkaita minulla tähän jo onkin, mutta täytyy katsoa, mitä niistä saan haalittua ennen matkaa.

Kroatia onkin saanut mut menemään hieman sekaisin, sillä olen onnistunut tuhlaamaan pienen omaisuuden lomavaatteisiin ja asusteisiin tämän kuun aikana. Vielä pitäisi kuitenkin päivittää aurinkosuoja varastot. Ja ihan varmasti nappaan lentokentältä jonkun pokkarin mukaan, se on must. Viimeksi mukaan kentältä tarttui Nälkäpeli -trilogian ensimmäinen osa ja sehän oli rakkautta ensisilmäyksellä. 

Mutta pitemmittä löpinöittä jatkan tästä pilateksen pariin. Mikäli teiltä löytyy hyviä ehdotuksia matkalukemiseksi, niitä otetaan innolla vastaan!

P. D. James; Syystanssiaiset

P. D. James; Systanssiaiset   
Alkuteos: Death Comes to Pemberley
Kustantaja: Otava 2012
Suomentaja: Maija Kauhanen
Sivuja:348

 "Kynttilänvalo valaisi kaksia haltioituneita kasvoja ja niiden iloisia ilmeitä, kun ongelma saatiin ratkaistua ja Georgiana asettui soittamaan, ja heitä katsellessaan Elizabeth aavisti, ettei kyse ollut vain ruumiillisen läheisyyden ohikiitävästä viehätyksestä eikä myöskään jaetusta rakkaudesta musiikkiin. He olivat varmasti rakastuneita, tai ehkä juuri rakastumaisillaan, ja elivät tuota molemminpuolisen oivaltamisen, odotuksenja toivon lumoavaa aikaa."

Kuusi vuotta on kulunut sitten Jane Austenin Ylpeyden ja Ennakkoluulon. Elizabeth ja herra Darcy elävät normaalia elämää, onnellisina kahden poikansa kanssa.

Idyllinen rauha kuitenkin järkkyy vuotuisten tanssiaisten myrskyisenä aattona. Elizabethin sisar kiidätetään kutsumattomana Pemberleyhin, varsin hysteerisenä. Nainen on vakuuttunut miehensä kuolemasta, Lydia huutaa miehensä tulleen murhatuksi.

 Herra Darcy ystävineen alkaa selvittää tapausta, jolloin käykin ilmi, että herra Wickham, Lydian aviomies, onkin elossa, mutta kaksikon muassa matkannut herra Wickhamin paras ystävä makaa elottomana maassa, herra Wickham humaltuneena tämän ruumiin äärellä.

Raskauttavimpien todisteiden puuttuessa herra Wickham saa syytteen ystävänsä murhasta. Kaikki tuntuu kovin selvältä, sillä herra Wickhamin katsotaan lausuneen tunnustus murhaan, Darcyn ja muiden löytäessä tämän ruumiin ääreltä. Vieläpä kahdesti. Mutta onko tässä silti koko totuus?

---

Aivan ensimmäiseksi tunnustan, osittain kovasti häpeissäni, etten ole ikinä lukenut neiti Austenin alkuperäistä klassikkoa. Kerran aloitin alkuperäisasussaan, mutta silmät ristissä väsyneenä ja unettomuuden kanssa painiessa ei teksti ollut omiaan innostamaan. Toisaalta, sainpahan erilaisen lähtökohdan tutustua tähän P. D. Jamesin teokseen kuin monet muut. Lähdin siis lukemaan ilman minkäänlaisia mielikuvia hahmoista. Odotukseni olivat kuitenkin melko korkealla, sillä olin lukenut kirjasta pelkkää hyvää.

Ja harmikseni petyin. Ja pahasti. En tiedä, onko vika sitten minussa vai muissa, muta Syystanssiaiset ei minuun kolahtanut.

Jamesin kirjoitustyyli oli kaunista ja sulavaa, mutta ihan hirveästi enempää en nyt pysty ylistämään. Tarina jäi kovin latteaksi, jäin kaipaamaan sitä mysteeriä, mistä minulla oli jo korkeat odotukset. Mysteerin sijaan sain paljon tyhjää selittelyä ja melkeinpä merkityksetöntä arkea. Ensin oletetaan yhden olevan murhaaja, kaikki viittaa tähän, mutta silti annetaan ymmärtää, ettei henkilö ole oikea. Mutta mitään johtolankoja eikä vihjeitä tiputella oikeasta tekijästä, vaan yhtäkkiä, täysin tyhjästä kirjan loppu puoliskolla pamautetaan oikea tekijä. Poks, tuosta noin vain. Missä siis mysteeri?
Vai tällaisiako ovat perinteiset brittidekkarit? Kyseinen laji kun ei minulle kovin tuttu ole.

Pahoitteluni heille, jotka kirjaan tykästyivät ja pitävät minua tämän arvion jälkeen täysin tyhjäpäänä. En kuitenkaan voinut muuta, kuin jättää kirjan kesken. Loppuratkaisu oli jo selvillä, mutta tekstiä olisi vielä ollut useampia kymmeniä sivuja, eikä kärsivällisyyteni enää riittänyt lukemaan lisää tyhjänpäiväistä löpinää. Olin pettynyt murhamysteerin puutteeseen.

Hieman inhottaa antaa näin huono arvostelu, kun tunnun olevan ainoa sellaisen tekijä. Ja sääli, että näin houkuttelevalla kannella on tällainen tarina sisällään. Ehkäpä fanfiction tässä muodossaan ei ole minun lajini. 

★☆☆☆☆

Joanne Harris; Persikoiden Aikaan

Joanne Harris; Persikoiden aikaan   
Alkuteos: Peaches for Monsieur le Curé
Kustantaja: Otava 2013
Suomentaja: Satu Leveelahti
Sivuja: 407

"Sitä en tosin osaa sanoa, olenko tämän vuoksi ihmisenä yhtään parempi. Mutta olen vuosien mittaan oppinut, että kannattaa ennemmin taipua kuin murtua. Vianne Rocher opetti tämän minulle, ja vaikka hänen ja hänen tyttärensä poistuminen Lansquenetista sai minut onnellisemmaksi kuin kenenkään muun lähtö koskaan, tiedän, että jäin hänelle kiitollisuudenvelkaan. Tiedän sen varsin hyvin.
Ja siksi pystyn melkein kuvittelemaan, että tämän juhlan myötä ja muutoksen haiskahtaessa savun tavoin ilmassa Vianne Rocher palaa Lansquenetiin. Olisi nimittäin niin hänen tapaistaan ilmestyä kylään sodan kynnyksellä. Sillä sota aivan varmasti on tulossa, ja se tuoksuu samalta kuin puhkeamassa oleva myrsky. 

Me tulimme karnevaalituulen myötä. Kahdeksan ja puoli pitkää vuotta sitten tuulen mukana, joka tuntui lupaavan niin paljon; hulvattoman tuulen, joka lennätteli konfetteja ja tuoksui savulle ja tien varressa paistetuille räiskäleille. Räiskälekoju on siellä edelleen, samoin väki kadun varrella ja kukkasin koristeltu lava."


Vianne saa kirjeen haudan takaa, jossa vanha, edesmennyt, ja rakas ystävä pikkukaupunki Lansquenetista, josta Vianne on lähtenyt yli kahdeksan vuotta sitten, kertoo, että kaupunki tarvitsee apua. Ja suklaata. Mietittyään Vianne päättää lähteä käymään vanhassa kotikaupungissaan, vaikka Roux ei asiasta innostukaan, vaan jää ennemmin Pariisiin.

Saapuessaan mikään ei näytä muuttuneen, mutta mitä pitempään Vianne Lansquenetissa viipyy, sitä räikeämmin muutokset tuovat itsensä esille. Tannesin rannalle on noussut minareetti, sillan toiselle puolelle on kasvanut muslimiyhteisö. Pappi Renaud ei käytä enää papin takkia.

Vianne asettuu Armanden vanhaan taloon, persikkapuun juurelle, Les Maraudsiin, joka nykyään on asutettu Maghrebilaisilla, muualta tulleilla. Pian käy selväksi, että hiljainen sota muhii pinnan alla. Mausteiden ja kifin tuoksu leijuu ilmassa, kun Vianne yrittää ratkoa, kuka hänen apuaan Lansquenetissa tarvitsee; Renaud? Vai kenties hunnutettu nainen?

Viannen on puhdistettava ilma, mutta kenestä pahansuopuus on lähtöisin, pystyykö tuuli puhaltamaan epäluottamuksen vanhojen kyläläisten ja muslimiyhteisön väliltä menneisyyteen? Ja mitä käy Viannelle ja Rouxille, Rouxille, joka niin vastahakoisesti ajautuu kuitenkin takaisin kylään.

---

Persikoiden aikaan on aivan yhtä ihana, kuin edeltäjänsä Pieni Suklaapuoti ja Karamellikengät. Kun kuulin, että Harrisilta on tullut uusi Vianne Rocher, en voinut sivuuttaa kuulemaani, vaan oli pakko varata kyseinen opus kirjastosta heti. Vihdoin se tosiaan saapui ja hetkessä tämä lukunautinto tuli ahmittuakin.

Harris purkaa kulttuurieroja niin herkullisen suloisella tavalla, että tuntuu, kuin itsekin ymmärtäisi vähän enemmän muslimikulttuuria. En ikinä ole arvostellut muslimeja, heidän tapojaan tai mitään muutakaan, mutta olen ihmetellyt. Harris kuitenkin nostaa meistä jokaisen samalle tasolle, herkullisten ruokien ja huumaavien tuoksujen ympäröimiksi. Persikoiden aikaan oli upea kuvaus epäluuloista ja kulttuurieroista, jotka voivat kuitenkin sulautua yhteen.

Tarkoitus on vielä hankkia kaikki Viannet kotikirjahyllyyn, mutta toistaiseksi joudun tyytymään vain kirjaston antiin. Jokatapauksessa, rakastuin jälleen. Rakastuin niin, etten meinaa keksiä mitään sanottavaakaan. Rakastuin Harrisin pitkin kirjaa ripottelemaan pieneen taikuuteen, herkullisiin tuoksuihin ja kauniisiin mielikuviin, joita kirjailija maalailee läpi tarinan. Vaikka hieman jäin kaipaamaan ripausta lisää suklaata, edellisten kirjojen malliin.

En taida ihan toivoa, että kirja jäisi Harrisin viimeiseksi Vianne Rocheriksi, sillä jään aina janoamaan lisää. Mutta toisaalta, Persikoiden aikaan olisi täydellinen lopetus tälle sarjalle, sillä loppu oli niin odottamaton. Mutta kun loppu jätti lopun hieman auki, niin hölmöltä kuin tämä lause kuulostaakaan. Tahdon lukea lisää, enkä luopua Viannen taikuudesta vielä.

Sitäpaitsi, katsokaa tuota kantta. Niin lämpimän kesäinen ja herkullinen. Yksinkertaisesti ihan täydellinen houkuttelemaan lähes syntiseen nautintoon. Voi kun olisi vain ollut kesä!

★★★★★

Vera Vala; Kuolema Sypressin Varjossa

Gummerus

Vera Vala; Kuolema Sypressin Varjossa     
Kustantaja: Gummerus 2012
Sivuja: 359

"- Kuka tahansa osaa kertoa, että Lily Montgomery aiheutti lähinnä pahaa mieltä ja porua Tolfassa. Minä varoitin Teresaa jo hänen kertoessaan uudesta ystävästään Lontoossa, mutta eiväthän nykynuoret kuuntele viisaampiaan. 
Mariagrazia naurahti. Teresa katsoi totisena eteensä. 
- Olit kertomassa meille jotain Lilyn onnettomuudesta, Arianna yritti vielä kerran, mutta tilaisuus oli jo mennyt ohi. 
- Minähän sanoin, että suljin silmäni. 
Teresa puristi suunsa tiukaksi viivaksi. Arianna huokaisi. Hän ei voinut pakottaa Teresaa puhumaan. Joko tämä kertoisi asian vapaaehtoisesti, tai pitäis salaisuuden itsellään koko loppuelämänsä. 
- Minä en käsitä, contessa, miksi te vaivaudutte tutkimaan Lilyn kaltaisen naikkosen murhaa, Mariagrazia sanoi."

Ei kovin kauan sitten leskeksi jäänyt Arianna de Bellis asuu ihanassa Roomassa ja työskentelee yksityisetsivänä, toisena osakkaana serkkunsa firmassa. Arianna saakin työtarjouksen pienstä Tolfan kylästä, missä myös sijaitsee naisen viikonloppuasunto. Tolfan vierailuista on kulunut jo aikaa, mutta vielä Arianna saa kaiveltua muististaan mistä työtarjouksen tekijä on tuttu.

Tolfassa on surmattu nuori amerikkalaisnainen, kuvan kaunis Lily Montgomery, joka on saapumisestaan asti pistänyt miesten päät pyörälle. Monen mielestä turhankin monen, kyläläiset eivät ole missään välissä toivottaneet Lilyä tervetulleeksi ja yllättävän monella tuntuisi olevan motiivi kaunottaren murhaan, kenellä kateus, kenellä mustasukkaisuus, kenellä kosto.

Arianna alkaa rauhassa purkaa vyyhteä, vaikka paikalliset viranomaiset eivät kovin suopeasti asiaan suhtaudukaan. Mutta edetessään tutkimuksissa Arianna saa huomata, että murhaaja on jo keksinyt uuden kohteen; Contessa de Bellisin itsensä.

---

Törmäsin kirjaan aikaisemmin eräässä kirjablogissa ja katselin, että onpas kirjalla kaunis kansi. Mutta koska kyse oli dekkarista, en lähtenyt sitä mistään aluksi metsästämään. Jostain syystä kuitenkin minulle on viimeaikoina tullut mysteerinnälkä (syytettäköön puolta miljoonaa rikossarjaa, jota olen päätynyt kiinteästi televisiosta seuraamaan) ja törmäsin uudelleen Valan kirjaan. Kriiseilin muutenkin sen suhteen, mitä lukea seuraavaksi, mikään aloittamani kirja kun ei tuntunut pitävän mielenkiintoa riittävästi yllä. Onnekseni kuitenkin sain huomata, että Kuolema Sypressin Varjossa oli lähikirjastoni bestseller osastolla ja äkkiä sen kävin kotiuttamassa.

Kuolema Sypressin Varjossa on ensimmäinen osa Arianna de Bellis tutkii -sarjaa, joka sijoittuu aina yhtä ihanaan Italiaan. Varsinkin kirjallisuudessa olen varsinainen Italia-fani, rakastan kirjoja, joiden tapahtumat sijoittuvat Italiaan. (Sääli siis, etten ihan hirmuisesti Donna Leonin tuotannosta perusta, ainakaan vielä.) Lisäksi kirjassa on aivan älyttömän upea kansi, niin kaunis.

Ahmin Valan kirjan kahdelta istumalta, kirja oli niin helppoa ja mukaansa tempaavaa luettavaa, ettei opusta tahtonut laskea käsistä hetkeksikään. Vaikka juoni itsessään oli ehkä tyypillinen dekkari, niin silti kirja piti otteessaan. Se, kuinka Vala ripotteli johtolankoja monesta epäillystä sai lukijana minut itsekin pohtimaan, olisikohan tämä tai tämä sittenkin murhaaja.

Lisäksi Vala kehittelee jotain suurempaa niin sanottujen päätapahtumien ohella; mitä Ariannan menneisyydessä onkaan tapahtunut, se jää nähtäväksi. Myös rakkaustarina antaa odottaa seuraavaan osaan. Mutta sen verran houkutteleva ja nautinnollinen tämä ensimmäinen osa oli, että pakko se on seuraavatkin saada käsiini.

Jos totta puhutaan, luen hyvin harvoin suomalaisten kirjailijoiden tuotantoa. Nuorempana olen kyllä kahlannut vaikka mitä näistä läpi, mutta nykyään monet suomalaiset kirjat ovat tyyliltään jotenkin todella kankeita korviini. Kuolema Sypressin Varjossa oli ilokseni kaikkea muuta kuin kankea, teksti oli todella luontevaa ja jopa dialogi toimi erinomaisesti. Tällä kertaa ei siis mikään töksähdellyt, eikä lukunautintoa häirinnyt mikään.

Siis mikään muu kuin se, ettei seuraavaa osaa ole vielä tullut!
En malta odottaa, että seuraava osa sarjaa ilmestyy. Kuolema Sypressin Varjossa ansaitsee ehdottomasti täydet pisteet, vaikkei tämä maailmaa järisyttävä ollutkaan, mutta silti niin täydellisen nautittavaa luettavaa. Juuri sopivan jännittävää tällaiselle pelkurillekin iltalukemisiksi.

Taidankin hankkia tämän omaankin hyllyyn ja kerätä samantien koko sarjan, kuulostaa enemmän kuin hyvältä idealta.

★★★★★

Kira Poutanen; Rakkautta Borealis

Kira Poutanen; Rakkautta Borealis     
Kustantaja: WSOY 2012
Sivuja: 149


"Muistilista häitä varten:
1. Osta häälehtiä
2. Valitse hääpukujen TOP (1)55
3. Valitse häämarssi (esim. Beyoncén Crazy in Love tai Rihannan Man Down)
4. Valitse häämeikki: kevätmorsiamen pastellisävyt vai Mad Men-tyylinen glamour?
5. Tee vieraslista (korkeintaan 100 170 vierasta)
6. Valitse kirkko ja juhlapaikka
7. Valitse häiden teema: 50-luvun glamour, Barbie ja Ken, William ja Kate vai Keijuhäät?
8. Valitse häiden väritys: vaaleanpunainen, pinkki vai punertava
9. Valitse kakun koristeet: a) muovinen hääpari b) marsipaaninalleja c) prinsessakruunu vai d) joku muu (esim. Sinkkuelämää -sarjan hahmot)?
10. Valitse kakun maku: suklaa, mansikka-marenki vai kinuskiunelma (tai salmiakki!!!)?
11. Valitse kengät: Siniset Jimmy Choot vai mustat Louboutinit?
12. Tee lahjalista: Stockalle, Galeries Lafayettelle, Henkkaan ja Make Up Storeen
13. Varaa häämatka Seychelleille. Tai osta ainakin matkaesite.
14. Keksi, miten saat Ericin kosimaan..."


Vaikka Lara ja Eric ovatkin sopineet, ettei häistä vielä ole puhettakaan, saa kai unelmahäistä tyttö silti haaveilla?
Ranskassa asuva Lara Autio on vakaasti päättänyt saada Ericin kosimaan itseään, mitä pikemmin sen parempi. Tarkkaan laadittua suunnitelmaa neiti päättää lähteä toteuttamaan Suomen Lapissa, missä ranskalainen taiteiljasielu Eric ei vielä ole kertaakaan käynyt. Ei ole kyllä sen puoleen Larakaan.

Lapin kauneudesta ja revontulista huolimatta ei Ericin sydän ota sulaakseen ja pian Lara löytääkin epähuomiossa lohduttajakseen itsensä joulupukin, hieman kimeä-äänisemmän version partaukosta. Tuttuun tapaan homma pääsee vähän livahtamaan rukkasesta ja Lara huomaa testailevansa, miltä Joulupukki suukon sai -joululaulu toimii todellisuudessa. Moinen suudelma on sotkea neidin pasmat täysin ja pistää myös Saa-Eric-Kosimaan -suunnitelman ihan uuteen uskoon. Sitä paitsi, Ericillä näyttää olevan jotain peliä Miss Rovaniemen kanssa.

Eräoppaan itsestään löytänyt Lara Autio, ei kun Lara Borealis, päätyy kuitenkin taas yhden mutkan kautta joulupukin asuisena poron kelkkaan, mutta lumiturpa päättääkin, ettei palaakaan joulupukin maailmaan vaan kiskoo ohjauskyvyttömän neidin mukanaan keskelle metsää. Kumpi pelastaa Laran, suukon saanut joulupukki, vai Miss Rovaniemen kanssa hääsviitissä lepertelevä Eric?

---

Rakkautta Borealis on Kira Poutasen Rakkautta sarjan neljäs osa. Olen myös kaikki aikaisemmat; Rakkautta Au Lait (Ranska), Rakkautta Al Dente (Italia, Capri) ja Rakkautta On the Rocks (Yhdysvallat, New York), lukenut. Poutasen chick-lit onkin ainoaa laatuaan, mitä olen kotimaisilta kirjailijoilta lukenut.

Rakkautta Borealis oli aiemmista kirjoista tuttua hassunhauskaa sähellystä alusta loppuun, mitä ei tosin pituudella oltu pilattu. Loppu hieman ehkä töksähtää ja jäin kaipaamaan vähän lisää toilailua. Näitä kirjoja ei välttämättä ole tarkoitettu sille kypsimmälle yleisölle, mutta minuun nämä uppoavat juuri sopivasti. Poutasen kieli on sujuvaa ja Lara persoonana ihanan hömppä, mutta tiedän, että moni lukee näitä kirjoja hampaitaan kiristellen ja kuvaisivat kirjaa teiniosastolle sopivaksi.

Mutta minähän luen muutenkin teineille/nuorille suunnattua kirjallisuutta siinä missä muutakin, joten tämä tekijä ei haittaa itseäni. Pyysin tätä tosiaan vanhemmilta joululahjaksi ja kivasti sainkin, mutta vasta näin paljon joulun jälkeen ehdin tämän lukea. Olisi ollut kyllä juuri sopivan pituinen junamatkalle Rovaniemeltä kotiin heti joulun alla, mutta silloin kesken oli toinen kirja.

Kokonaisuudessaan minulla ei ole oikein mitään varsinaista pahaa sanottavaa tästä kirjasta, kuin, että 50 sivua olisi voinut mukavasti olla enemmänkin. Pitäisi varmaan tutustua muuhunkin kotimaiseen chick-lit tuotantoon?

★★★☆☆

Nora Roberts; Morsiussarja

Gummerus

Nora Roberts; Jotain Uutta     
Alkuteos: Vision in White
Kustantaja: Gummerus 2010
Suomentaja: Heli Naski
Sivuja: 336

  

Gummerus

Nora Roberts; Jotain Vanhaa
Alkuteos: Bed of Roses
Kustantaja: Gummerus 2010
Suomentaja: Heli Naski
Sivuja: 331

Gummerus

Nora Roberts; Jotain Lainattua
Alkuteos: Savor the Moment
Kustantaja: Gummerus 2011
Suomentaja: Heli Naski
Sivuja: 332

Gummerus

Nora Roberts; Jotain Sinistä
Alkuteos: Happy Ever After
Kustantaja: Gummerus 2011
Suomentaja: Heli Naski
Sivuja: 331








Neljä lapsuusikänsä parasta ystävää, ovat kaikkia koskettavan onnettomuuden jälkeen päättäneet perustaa oman yrityksen; Kartanohäät. Lapsuuden hääleikeit saavat siis jatkua.
Häävalokuvaaja Mac, Mackenzie Elliot, floristi Emma Grant, kondiittori Laurel McBane ja Kartanohäiden aivot Parker Brown pyörittävät menestyvää hääbisnestä, mutta jokaisen viereltä puuttuu mies, se oikea.

Miten käy, kun Mac huomaa ihastuneensa Kartanohäiden morsiamen veljeen, eihän Macille rakkautta ole olemassakaan? Linda Elliot-mikälietälläkertaa, on Macin äitinä melko mielenkiintoinen tapaus, mutta jos nainen jotain on saanut iskostettua tyttärensä päähän, on se, ettei rakkaus kestä, on elettävä hetkessä, sitoutuminen pitkällä tähtäimellä ei kannata, tulevaisuuden suunnittelu on typerää. Carter on tuttu kvartetille jo teini-iästä, mutta vasta nyt hurmaavan kömpelö opettaja tulee mukaan kuvioihin, sekoittamaan punapäämme pasmat täysin. (Jotain Uutta)

Entäs, kun tulinen Emma, joka tahtoo Sen Kaiken, perheen, ikuisen ja intohimoisen rakkauden ja uran, ihastuu läheiseen ystävään, jonka tiedetään välttelevän intiimiyttä? Emma on jo vuosia katsellut Jackia sillä silmällä, mutta pyrkinyt änkemään tunteensa komeron perälle, koska kyse on ystävästä, vieläpä Parkerin isoveljen parhaasta ystävästä. Mitä Emma ei tiedä, on se, että myös Jackin katse on jo pitkään vaellellut luvattomasti Emman suuntaan. Jack on kuitenkin lievästi sanottuna hieman sitoutumiskammoinen. (Jotain Vanhaa)

Laurel on koko pienen ikänsä katsellut Parkerin veljeä, Delany, Del, Brownia haikaillen, mutta yrittänyt silti löytää rakkautta muualta. Eihän ystävän, lähes siskon, veljeen sovi koskea. Kiivasluontoinen, ehkä hieman pahansisuinenkin Laurel menettää kuitenkin malttinsa ja tekee jotain, josta ei tiedä katuako vai käyttää tilanne hyödyksi. Saako Laurel Delin avaamaan silmänsä ja ajattelemaan blondia toisin, kuin vain osana kvartettia, yhtenä tämän tytöistä, siskona? (Jotain Lainattua)

Mitä tulee kylmähermoiseen Parkeriin, jonka tiukkaakin tiukempi aikataulu ei yksinkertaisesti anna periksi rakkaudelle. Ei ainakaan vielä. Vaikka kaikki on kyllä suunniteltu etukäteen, komea mies ja rakkaudentunnustus, pieni romanttinen matka jonnekin... Malcolm Kavanaugh, entinen stunt-mies, nykyinen autokorjaamon omistaja, pistää kuitenkin Parkerin sukat pyörimään jaloissa, eikä se käy. Malcolm ei vastaa suunnitelmaa, Mal ei sovi muottiin. (Jotain Sinistä)

---

En ole aikaisemmin Robertsin kirjoihin tarttunut kirjaston, taikka kirjakaupan, hyllyssä. Rakastuin kuitenkin Jotain Uutta -osan kanteen ja koska itsekin hiljalleen suunnittelen omia häitäni, ihastuin ideaan ja lainasin ensimmäiseen Robertsini.

Ja onneksi tartuinkin! Luin nämä hieman väärässä järjestyksessä, sillä lähikirjastostani ei sarjan ensimmäistä osaa löytynyt, joten aloitin kakkososasta. Ja Jotain Uutta olikin luettu kahdessa iltapäivässä ja pakkohan se oli metsästää se ensimmäinenkin osa.

Jälkikäteen kun mietin, ei kirjoissa ollut mitenkään ihmeellistä ja erilaista juonta, mutta silti ne vain imaisivat minut mukaan sivuilleen. Oli ihana sairastelun loppupuolella uppoutua lähes yltiöromanttiseen hömppään.

Robertsin kirjoitustyyli oli mukavan helppoa ja silmät liukuivat vaivatta riviltä toiselle. Nainen hallitsee todellakin lajinsa. Vaikka en yleensä ihan näin umpiromanttisia kirjoja luekaan, niin morsiussarja sai minut kyllä miettimään vakavasti toistekin Robertsin kirjoihin tutustumista. Nimittäin silloin, kun kaipaan jotain täydellistä hömppää.

Siitä vielä lisäpisteitä morsiussarjalle, että sain muutamia varteenotettavia ideoita omia häitäni varten. Nähtäväksi jää, tulemmeko miehekkeen kanssa niitä sitten parin vuoden päästä hyödyntämään, vaiko emme. Mutta suosittelen ehdottomasti naisille, jotka kaipaavat luettavakseen ihastuttavaa hömppää, kunhan muutamat ällöromanttiset kohtaukset eivät haittaa. (;

★★★★☆

Kaunis Kirjasto

Haaveilen tällä hetkellä taas kovasti uudesta asunnosta. Tämän kanssa kun kaikki ei aina mene ihan nappiin, vaikka kodilta tämä tuntuukin. Miehekkeen ja koirien kanssa kaivattaisiin yhtä huonetta lisää, että saataisiin erillinen työhuone ja työpiste pois olohuoneesta. Viime yö menikin selaillessa asuntoilmoituksia, ja pari varsin kiehtovaa löytyikin, sääli vain, etten usko niiden enää olevan vapaana. Mutta metsästys jatkuu!

Olen jo ties kuinka kauan himoinnut omaa kotikirjastoa. Tätä varten tarvittaisiin siis kaksi huonetta lisää... Mutta kun saisi edes sen yhden, niin voisin olohuoneen vuorata kirjahyllyillä. Selailinkin eilen tylsyyttäni weheartit -sivustolla ja törmäilin toinen toistaan kauniimpiin kotikirjastoratkaisuihin. Tässä niistä suosikkini.

Tämä oli vain niin hurmaava! Jos asuisin vielä yksin, voisin niin kuvitella itseni tuonne kaiken keskelle. Tosin sänkyni olisi astetta suurempi.

Rakastan kaikenlaisia koloja, tai pesiä. Tällaiseen olisi ihana käpertyä lukemaan. Olisikohan tuossa varteenotettava idea vieras/työhuoneelle sitten hamassa tulevaisuudessa?

Jos joskus pääsen muuttamaan oikein hirveän suureen omakotitaloon (eli en. :D) tahdon sinne tällaisen vintin/ullakon. Tällainen olisi myös mökille aivan ihana. Sääli vain, ettei perhemme mökille tätä saa toteutettua.

Tämä. Tämä on ehdoton suosikkini näistä kaikista. Voi miten tahtoisinkaan juuri tuollaisen nurkkauksen. Voisi vetäytyä kirjahyllyjen väliin lukemaan ihanan suuren ikkunan alle ja nauttia sitten kevään ja kesän auringonpaisteesta, tai kauniista sateesta tai vaikkapa kylmästä lumimyrskystä. Käpertyä pehmeälle, tyynyin vuoratulle istuimelle viltin, kuuman kaakaon ja hyvän kirjan kanssa.
Mistä tällaisen saa?!

---
Tilanne päivitystä vielä sen verran, että päätin tehdä Nora Robertsin neliosaisesta Morsian sarjasta vain yhden postauksen tänne, joten siksi mitään osaa siitä ei vielä ole näkynyt. Tällä hetkellä on meneillään sarjan viimeinen osa (yh, joko nyt?), eikä siitäkään ole kovin paljon jäljellä. Kunhan pääsen loppuun, teen arvostelun koko sarjasta.