Daphne Kalotay; Bolšoin Perhonen

Daphne Kalotay; Bolsoin Perhonen
Alkuteos: Russian Winter
Kustantaja: WSOY
Suomentaja: Irmeli Ruuska
Sivuja: 418

"...puun alle suojaan. Ja sitten maa oli kostea ja pelkäsit, ettet saisi pihkaa hameestasi. Voin yhä aistia männynneulasten tuoksun, niissä piilevän viileän, suloisen talven, oksiston kirjavan katveen. 

Joskus ajattelen, että elän juuri siksi, niiden täydellisten päivien tähden. Mutta tietenkin pihka tahrasi hameesi. Kellertävä pihka, hidastetut kyyneleet, ikään kuin puu tietäisi tulevan."

Bolšoin Perhonen on balettitanssijan tarina. Nina Revskaja, 'Bolšoin Perhonen', Bolšoin baletin entinen tähti, joka lumosi jopa itsensä Stalinin, päättää huutokaupata korunsa, jotka on aikojen saatossa saanut. Ninan tähtihetkistä on jo aikaa, nykyään Perhonen asuu Bostonin talossaan, pääsemättä irti pyörätuolista, lohtunaan muisto tanssista. 

Nina oppi tanssimaan ja rakastui Neuvostoliitossa, jossa joutui kohtaamaan Stalinin hallinnon pimeimmät puolet. Uusi uljas maailma ei ollutkaan sitä, miksi sitä sanottiin. Nina huutokauppaa korunsa, toivoen, että ne veisivät naisen muistot petoksesta, joka tapahtui Neuvostoliitossa, petoksesta, joka sai Perhosen loikkaamaan länteen. 

Huutokauppakamarin nuori työntekijä, Drew Brooks ja yliopiston professori Grigori Solodin ajautuvat yhteen ja päätyvät selvittämään toistensa avulla kohuttujen meripihkakorujen taustaa. Korujen sitomia salaisuuksia sohiessaan kaksikko osuu Ninan kipeimpiin haavoihin, jotka eivät vanhuuden päiviin mennessäkään olleet vieläkään parantuneet. Mutta kenelle korut oli alun perin tarkoitettu ja miksi ne olivat ajautuneet erilleen toisistaan? Mitä yhteistä Grigori Solodinilla ja Bolšoin perhosella on?

---

Daphne Kalotayn teos oli helppoa ja mielenkiintoista luettavaa. Kirja avaa ikkunoita ja ovia maailmaan, josta moni länsimaalainen ei osaa edes muodostaa mielikuvaa. Baletti, ankara kurinalaisuus ja ristiriitaiset tunteet rakkaudesta, näillä sanoilla voidaan kirjan sisältöä kuvata. 

Kalotay punoi taidokkaasti juonta, johdatellen lukijaansa täysin tahtomalleen polulle. Alun kysymyksiin tuntui pitemmälle päästessä löytyvän johtolankoja, joista lukija pystyi päättelemään oman ratkaisunsa, mutta todennäköisesti ratkaisu olisi väärä, sillä Kalotay johdattaa ensin toiseen suuntaan, mutta muuttaakin sulavasti suuntaa. 

Vaikka tekstissä hypitäänkin eri aikakausien ja henkilöiden välillä, ei tämä tuonut kirjaan sekavuutta. Heti kappaleen ensimmäisestä lauseesta pystyi päättelemään, missä ollaan; ollaanko nykypäivän Bostonissa vai Stalinin ajan Neuvostoliitossa. 
Lisäksi pidin siitä, että jokaisen luvun alussa esiteltiin myynnissä olevia koruja, jotka loppua kohden alkoivat kietoutua tarinaan ja esiintymään Ninan Bolšoin vuosista kertovissa pätkissä. 

Rakastinkin erityisesti näitä Neuvostovuosien kuvauksia, olisin voinut ahmia kirjan aivan yhtälailla ilman Grigori Solodinia ja Drew Brooksiakin, pallotellen vain Ninan muistoissa ja nykypäivässä. Mutta tietysti professori Solodin toi oman mausteensa tarinaan ja ilman herraa juonta tuskin olisi saatu kasaan.

Minua kuitenkin jäi muutamat seikat häiritsemään, Kalotay kun jätti niin monia asioita auki ja joissain kohdin toivoin, että tarinaa olisi vielä jatkettu, eikä katkaistu sillä tavalla kesken. 
Olisin tahtonut lukea Grigorin reaktion Ninan loppuratkaisuun, mutta kirjailija jätti tämän lukijan mielikuvituksen varaan täysin. Lisäksi olisin halunnut saada tietää, mitä Revskaja kirjoitti Solodinille. 
Ja Ninan länteen loikkauksesta kerrottiin hieman, siitä, kuinka se alkoi, mutta miten loikkaus päättyi, miten Nina sen lopulta onnistui tekemään, jäi jälleen lukijan päätettäväksi. Jotenkin tuntui, että kirjailija ehkä halusi hieman kiirehtiä eteenpäin ja jättäen niin sanotusti vähemmän tärkeitä asioita kirjoittamatta täysin loppuun, mutta mielestäni esimerkiksi juuri loikkauksesta kirjoittaminen olisi tuonut vielä lisää syvyyttä. Toisaalta, ehkä kirjan arvoituksellisuus olisi tästä hieman kärsinyt. 

Kaikkiaan siis kaunis lukukokemus, joka sai todellakin ajattelemaan mitä Neuvostoliiton aikaan on tapahtunut, millaista elämä siellä on ollut. Suosittelen ehdottomasti lukemaan, varsinkin, mikäli historiasta tai baletista kertovat kirjat ovat lähellä sydäntä. 

★★★★☆

Sara Shepard; Flawless - A Pretty Little Liars Novel

Kuva

Sara Shepard; Flawless - A Pretty Little Liars Novel
Kustantaja: Sphere (UK)
Sivuja: 272

"Spencer Hastings stood on the apple-green lawn of the Rosewood Abbey with her three ex-best friends, Hanna Marin, Aria Montgomery, and Emily Fields. The girls had stopped speaking more than three years ago, not long after Alison DiLaurentis mysteriously went missing, but they'd been brought back together today for Alison's memorial service. Two days ago, construction workers had found Ali's body under a concrete slab behind what used to be her house.
   Spencer looked again at the text message she'd just received on her Sidekick.

I'm still here, bitches. And I know everything. - A

'Oh my God,' Hanna whispered. Her Blackberry's screen read the same thing. So did Aria's Treo and Emily's Nokia. Over the past week, each of them had gotten e-mails, texts, and IMs from someone who went by the initial A. The notes had mostly been about stuff from seventh grade, the year Ali went missing, but they'd also mentioned new secrets... stuff that was happening now."

Flawless on Sara Shepardin Pretty Little Liars -sarjan toinen osa, jota ei vielä tietääkseni ole suomennettu. Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Rosewoodin pikkukaupunkiin Pennsylvaniassa.
Alison DiLaurentis, Aria Montgomery, Emily Fields, Hanna Marin ja Spencer Hastings ovat kaupungin suosituimmat tytöt. Mutta, kun Alison, tyttö, jota kaikki kahdehtivat, joka jokainen tahtoo olla, alkukesän iltana katoaa jäljettömiin, tyttöjen tiet eroavat. 
Kolmisen vuotta myöhemmin rakennusmiehet löytävät Alisonin ruumiin DiLaurentisien entiseltä tontilta betonivaloksen alta. Toisistaan vieraantuneet tytöt ajautuvat yhteen kummallisten viestin vuoksi. Viestit sisältävät salaisuuksia, joista vain Alison tiesi ja tytöt kuvittelevatkin Alin olevan viestien takana, sillä jokainen viesti on allekirjoitettu A-kirjaimella. Alisonin ruumiin löytyessä käy kuitenkin varsin selväksi, ettei mystinen A olekaan Alison. Mutta kuka muu voisi tietää tyttöjen salaisuudet?

Sarjan toinen osa alkaa Alisonin muistotilaisuuden jälkeisestä hetkestä ja tuo nipun uusia epäiltyjä ja odottamattomia juonenkäänteitä.

----
Kirjasarjaan perustuen on jo tehtykin televisio sarjaa samalla nimellä ja itse tutustuin sarjaan tätä kautta. Yleensä toimin toisin päin. Huomaan vertaavani kirjaa ja sarjaa jatkuvasti toisiinsa ja tässäkin kirjassa oli todella paljon eroavaisuuksia, kuten eräs tv-sarjan tärkeistä hahmoista, onkin tässä melko pienessä osassa.
Ja tv-sarjassa tytöt elvyttävät ystävyyssuhteensa todella nopeasti, kirjoissa tätä ei vieläkään ole varsinaisesti tapahtunut.

Pidän Shepardin yksinkertaisesta tavasta kirjoittaa, mutta eiväthän nämä tietenkään mitään syvällisiä kirjoja ole, enemmänkin aivan täydellistä aivot narikkaan lukemista. Shepardin hahmot herättävät tunteita ja ovat sopivan aitoja, hienosti rakennettuja, kuten myös juoni. Kirjan kertoja johdattelee taitavasti mukanaan ja pystyy toisinaan vakuuttamaan lukijan ratkaisusta, joka kirjan aikana tai lopussa osoittautuukin aivan vääräksi. Shepard on taitavasti yhdistelly kymmeniä, satojakin langanpätkiä toisiinsa luoden mielenkiintoisen ja alati muuttuvan ympäristön. Tapahtumia ei aina osaa odottaa etukäteen, eikä teksti käy tylsäksi.

Mutta jostain syystä tunnelma jää minun kohdallani hieman vajaaksi. Kirjassa on muutama hienosti kuvattu kohtaus, johon sisältyy jännitysmomentti ja hektisyyttä, mutta jäin kaipaamaan näihin kohtauksiin ihan hippusen verran lisää syvyyttä ja tällaisia kohtia ehkä enemmän. Nämä odotukset voivat toki pohjautua siihen, että seuraan sarjaa tiiviisti televisiosta Yhdysvaltojen tahtiin, tv:ssä kun sarjaan on saatu hyvin tiivis tunnelma. Sitä tiivistä ja jännittävää ja ehkä vähän odottavaakin tunnelmaa jäin vielä hakemaan kahdesta lukemastani Pretty Little Liars kirjasta, mutta alkutekijöissähän tässä tosiaan vasta ollaan ja sarjassa on ilmestynyt yhteensä 11 kirjaa ja 12. on tulossa. Lisäksi neljännen ja viidennen osan väliin sijoittuu "Pretty Little Secrets" -romaani, joka ei niinkään pyöri mysteerisen A:n ympärillä ja mikäli wikipediaa on uskominen, niin tulossa on myös Pretty Little Secrets osa 2.
Lukemista näissä siis riittää.

Jos nyt kuitenkin vielä palataan niihin pikkujuttuihin, minkä takia pisteytin kirjan vain neljään, niin täytyy mainita se vielä, että kun kirjassa kerrotaan tai palataan aikaan, jolloin Alison oli vielä hengissä, eli tyttöjen ollessa noin 13-vuotiaita, ei heidän toimintansa tai puhetyylinsä sitä paljasta. Lukiessa jään monesti miettimään, että näinkö 13-vuotiaat nykyään toimivat tai puhuvat, jotenkin tuntuu, että vaikka ajassa mennään taaksepäin, henkilöt eivät muutu, tai paremmin sanottuna kasva. Heidän tekemisensä ja sanomisensa voisivat hyvinkin olla 16-18 vuotiaitten tekemisiä ja sanomisia, mikä on hieman hämäävää, mutta ei loppujen lopuksi onneksi häiritse lukukokemusta kovinkaan merkittävästi.

Mutta suosittelen ehdottomasti kevyeksi lukemiseksi jokaiselle, joka ei tahdo vaivata päätään liikaa. Nämä ovat mahtavia mm. mökillä riippumatossa luettaviksi tai rannalle mukaan otettaviksi. Ja mikseivät nämä toimisi myös sateisena päivänä viltin alla lehteiltäväksi. Tämä on todennäköisesti ainoa tämän sarjan kirja, josta tänne kirjoitan, ellei jostain syystä jokin osa saa minua kovin puheliaaksi.

★★★★☆

Teknisiä Ongelmia

Ilmoitusluontoista asiaa tällä kertaa.
Mulla on tällä hetkellä aika 'vakavia' teknisiä ongelmia koneeni kanssa, joita en pysty itse ratkaisemaan. Voin tällä hetkellä vain odottaa, että ystäväni (tai N, mikäli tämän pikkuveli ei pääse tänään käymään aikaisemmin) tulisi pistämään koko koneen uusiksi, mikä taitaa tällä hetkellä olla ainoa ratkaisu ongelmiini.

Tällä hetkellä joudun siis keräämään kaikki tiedostot ym. talteen, ettei mitään huku, kun kone pistetään matalaksi ja pistetään taas tyhjästä pystyyn. Halusin ilmoittaa tännekin, jos jotain ongelmia täällä tulee ilmenemään, niin syy on teknisissä ongelmissa.

Erin Morgenstern; Yösirkus

Erin Morgenstern; Yösirkus 
Kustantaja: Basam Books
Alkuteos: The Night Circus
Suomentaja: Hanna Toivonen
Sivuja: 400

"Sirkus saapuu varoittamatta. Siitä ei ilmoiteta etukäteen, kaupungin lyhtypylväisiin tai ilmoitustauluille ei ilmesty julisteita, paikallisessa lehdessä ei ole mainosta tai mainintaa. Se vain yksinkertaisesti on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä."

Yösirkus kuljettaa lukijansa 1800 ja 1900-lukujen  vaihteen outoon ja rönsyilevään sirkusmaailmaan. Kaikki on mustavalkoista, teltat, tuli, esiintymisasut. Kaksi nuorta taikuria, Celia ja Marco, taistelevat vastakkain pelissä, johon heidät on pieninä valittu, ja johon heitä on koko ikänsä valmennettu. Heidän on jatkuvasti ylitettävä toisensa niin taidoillaan, mielikuvituksellaan kuin voimallaan. Pelin sääntöjä ei heille kerrota, he tietävät vain, ettei pelistä pääse irti, silti tietämättöminä, että häviäjän osa on kuolema.
Nuoret alkavat toimia opettajiensa tahdon vastaisesti, nähdessään kilvan mielenkiintoisena yhteistyönä ja kuolemantuomiosta tietämättöminä rakastuvat. Lopputuloksesta ei pitäisi olla ulospääsyä, vai onko sittenkin?

---

Rakastuin kirjan aiheeseen, kaikkeen sen mystisyyteen; vain yöllä aukeavaan sirkukseen, missä kaikki on mustavalkoista, siihen, kuinka sirkus ilmestyy lähes tyhjästä ja katoaa yhtä varoittamatta ja jälkiä jättämättä.
Hehkutuksesta huolimatta ei Yösirkus täysin onnistunut minua lumoamaan. Se uskomaton mystinen mielikuva, mikä kirjasta saatiin aikaan, hajosi pian kirjaa lukiessa, koko tarina oli paljon käsin kosketeltavampi, mitä olin odottanut. 

Kirjaa myös mainostettuun  lumoavana rakkaustarinana, mutta todellisuudessa tämäkin jäi vähän valjuksi. Mitään suurta ja väkevää rakkaustarinaa ei näitten kansien välistä löydy, sillä tuntui, että pääosissa olivat tavallisena, mutta hieman upeampana, aloitettu sirkus, joka ajan saatossa kasvoi ja kehittyi mystiseksi.

Pätkittäinen kirjoitustyyli teki lukemisesta sekavaa ja juuri, kun oli pääsemässä kirjaan sisään, vaihtuivatkin aika ja paikka. Aikajaksot lähentyivät kuitenkin jatkuvasti toisiaan ja sulautuivat lopulta saumattomasti yhteen. Liekö pätkittäisestä kirjoitustyylistä johtunut, etten ihan täysillä pystynyt imeytymään upeaan sirkusmaailmaan.

Loppujenlopuksi kirja oli kuitenkin miellyttävää luettavaa, todella houkutteleva aihe, mutta uskomattomaksi tai huikeaksi ei tämä silti yllä.  Jäin kuitenkin jotain ekstraa, sitä maagisuutta ja mystisyyttä kaipaamaan hieman lisää. Mutta ehdottomasti pisteet erilaisesta ideasta ja ennalta-arvaamattomasta juonesta ja juonenkäänteistä.


Tässä vielä linkki kirjan englanninkieliseen traileriin: KLICK

"Aukeaa hämärän laskeutuessa,

Sulkeutuu sarastuksen aikaan"

★★★☆☆

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla!

Minä

Niin, että hei vaan taas.
Olen siis Sweet Chérie -blogin kirjoittaja, 20 vuotias nuori nainen, joka vastikään muutti Helsinkiin.
Jos jotain yleistä elämästäni pitää kertoa, niin mainittakoon vaikka nämä:
Asun mieheni ja kahden koiramme kanssa ja parin vuoden päähän on suunnitteilla häät. Olen vielä toistaiseksi työtön, mutta toivottavasti en kauan. Rakastan lukemista ja siksi pistinkin pystyyn tämän blogin.

On todennänköistä, että päivityksiä ei aina tule edes kerran viikossa, kaikki tämä riippuu ihan täysin siitä, kuinka paljon minulla on aikaa käytettävissä lukemiseen. Toisinaan aikaa on enemmän, toisinaan taas huomattavasti vähemmän.

En tule ikinä tarttumaan kovinkaan paljon kirjojen tekniseen puoleen, vaan siihen, mitä ne saavat minut tuntemaan ja ajattelemaan. Olen ollut kunnon kirjahiiri-lukutoukka pienestä pitäen ja lukeminen on aina ollut tapa päästä karkuun. Jos kirja on hyvä, pystyn hukuttamaan itseni siihen täysin, enkä reagoi ulkomaailmaan (ja tätäkös mieheni arvostaa...) Olenkin aina ollut sitä mieltä, että se, joka väittää lukemisen olevan tylsää, tekee sen väärin. Mutta jokainen tavallaan, minä rakastan kirjoja.

Rakastan uusien, vielä täysin lukemattomien kirjojen tuoksua, kun taas toiset ovat ehdottomasti vanhojen opusten tuoksun puolella. Rakastan sitä, kuinka voin upota kirjaan ja unohtaa kaiken ympäriltäni, sitä, kuinka voin napata kirjan aurinkotuoliin mukaan ja antaa auringon paahtaa samalla, kun itse olen mielessäni jossain ihan muualla.

Ja jos totta puhutaan, olen pöytälaatikkokirjailija. Tällä hetkellä vaan on meneillään vuosien writer's block, jonka toivon vielä purkautuvan jotenkin. Blogin pitäminen tuskin hallaa tekee.

Vielä kerrottakoon, että lukemieni kirjojen genret vaihtelevat kausittain, välillä menevät täysin sekaisin. Harvemmin kuitenkaan luen fantasiakirjallisuutta (no Pottereita ei tietenkään lasketa), trillereita tai kauhua. Tällä hetkellä on menossa hieman kevemmän kirjallisuuden kausi, olen lukenut kirjahyllyni kaikki chick-lit kirjat kertaalleen taas läpi ja nyt odottelen kirjastosta varauksiani Sara Shepardin Pretty Little Liars -nuorten kirjasarjan osia. Mutta ei siis tarvitse pelätä, että kaikki kirjat tulevat näitä olemaan, listalla on vielä vaikka kuinka monia muita, jotka eivät ole ihan yhtä tyhjäpäisiä tai nuorille suunnattuja.

Toivottavasti viihdytte!

Kuvat: we♥it