J.R.R. Tolkien: Hobitti

J.R.R. Tolkien; Hobitti eli sinne ja takaisin
Alkuteos: The Hobbit or There and Back Again
Kustantaja: WSOY 16. painos 2001 (1985)
Suomentaja: Kersti Juva, Panu Pekkanen
Sivuja: 312

""Oikein soma", sanoi Gandalf. "Mutta minulla ei ole aikaa puhaltaa saurenkaita tänä aamuna. Minä etsin jotakuta mukaan seikkailuun jota olen järjestämässä, eikä ketään tahdo löytyä."
"Ei varmaan hevin löydykään täältä meiltäpäin! Me olemme yksinkertaista hiljaista väkeä eivätkä seikkailut ole minua varten. Ikäviä ja epämukavia hankkeita joista on vain häiriötä! Hyvässä lykyssä myöhästyy päivälliseltä. En käsitä mitä kukaan niissä näkee", sanoi herra Reppulimme ja työnsi peukalon olkaimen alle ja puhalsi ilmoille uuden entistä isomman saurenkaan. Sitten hän otti esiin aamun kirjeet ja ryhtyi lukemaan niitä eikä ollut huomaavinaan vanhusta. Hän oli päättänyt, ettei Gandalf ollut sellaista seuraa jota hän kaipasi ja hän toivoi tämän lähtevän. Mutta vanhus ei liikahtanutkaan. Hän istui nojaten sauaansa ja tuijotti hobittia sanomatta mitään, kunnes Bilbo kiusaantui ja häntä alkoi jopa vähän suututtaa.
"Hyvä herra!" hän sanoi iimein. "Täällä ei tarvita mitään seikkailuja, kiitos vain!""

Kolossa maan sisällä asuu huolettomista elonpäivistään nautiskeleva hobitti nimeltä Bilbo Reppuli. Mutta kun velho Gandalf valitsee Bilbon mukaansa retkelle "sinne ja takaisin", edessä onkin lähtö vaarallisille poluille: takaisin pitäisi saada lohikäärme Smaugin ammoin varastama kääpiöiden aarre.
Vaikka vaaroja matkalla riittää, haasteiden keskellä pienestä ja pelokkaasta mutta tavattoman sinnikkäästä hobitista kasvaa todellinen sankari.

---

Minusta on tullut huono kirjoittamaan tiivistelmiä, tai sitten olen vain laiskistunut. Ylläoleva tiivistelmä on siis kopioitu wsoy:n sivuilta.

Mutta siitä sen enempiä löpisemättä, palataan aiheeseen, siis Tolkienin Hobittiin.

Yritin nuorempana aloittaa siskon omistaman Taru Sormusten Herrasta yhteisniteen ja se tyssäsi varmaan ensimmäisen kymmenen sivun jälkeen. En enää kuolemaksenikaan muista, aloitinko tyhmänä kaiken keskeltä vai miten tämä meni. Jokatapauksessa, ei vain uponnut. 

Mutta näinhän kävi jo Harry Pottereillekin ja rakastuin niihin vähän kasvettuani. Joten, eiköhän olisi aika antaa myös Tolkienille uusi mahdollisuus. Hobitti tuli ensin ja oli muutenkin vähemmän kunnianhimoinen tavoite näin alkuun. 

Kaipasin kevyttä luettavaa, jotain muuta ainaisten mysteerien jatkoksi, ja totesin, että nyt sitten mennään eikä meinata. Hobitti oli pyörinyt jo jokusen aikaa kirjahyllyssä siskolta lainassa ja se nyt tuntui olevan ainoa, mikä kutkutti mieltä. Vaikka pääsääntöisesti olen pitänyt Hobitin elokuvasovituksista, mutta vähän arastelin silti, sillä en niinkään perusta niistä ainaisista taistelukohtauksista ja verestä ja suolenpätkistä ja irtopäistä (tästä syystä en ole pahemmin pitänyt Taru Sormusten Herrasta -elokuvista ja totta puhuakseni Hobitin viimeinen elokuvasovituskin on vielä näkemättä). 

Onneksi kuitenkin tartuin kirjaan! Ilokseni totesin, ettei Tolkien mässäillyt väkivallalla taikka sota ja taistelukohtauksilla. Kyse oli ihan tosissaan sadusta. Satukirjallisuuden klassikon arvon on Hobitti ihan ansaitusti saanut, sillä tämähän on ihan täydellinen. Täydellinen satu! Ihana satu, jossa on juuri sopivasti toimintaa, ripaus sitä väkivaltaa ja kummallisia, hassunkurisia sattumia ja juonenkäänteitä, jotka pitävät vanhemmankin lukijan mielenkiintoa yllä ihan viimeisille sivuille asti.  

Teksti oli runsasta ja rönsyilevää, mutta silti niin helppolukuista kieltä. Vähän kummastelin, kuinka Hobitin alku oli niiiiin hidasta lukemista. En sano, että kyseessä olisi siis ollut tahmeaa etenemistä, vaan olin aivan varma, että olin lukenut jo vaikka kuinka paljon ja huomasinkin, että vasta pari sivua oli mennyt. Lieköhän johtunut väsystä tai jostain, mutta puolivälin paikkeilla tahti kuitenkin palasi normaaleihin uomiinsa ja loppuosa olikin hujauksessa ohi. 

Hidasta tai ei, niin nautin jokaisesta Hobitin kanssa vietetystä hetkestä. Ja päädyin hankkimaan Sormusten Herran tarun trilogian saman tien. Nyt kirjojen postiin kolahtamista odotellessa, juoksin kirjastoon, mistä sattui Sormuksen Ritarit hyllyssä kököttämään, lainaamaan sen, että pääsisin heti aloittamaan. 

Tolkienin kieli hurmasi minut vasta nyt, mutta niin monet enennen minua. Jos olet meitä harvinaisia Matti Myöhäisiä, niin kipaise kirjastoon tai lainaa kaverilta, tilaa netistä tai löydä antikvariaatista ja sukella Tolkienin maailmaan, sillä välillä tekee meille (krhm... :D) aikuisillekin hyvää painaa jarru pohjaan ja antaa sadun viedä. 

★★★★★

Uusi kirjahylly ja lukunurkka

Viime perjantaina sain isäni ylipuhutuksi lähtemään kuskiksi Ikeaan. Miksikö? No koska tarvitsin toisen kirjahyllyn, edellisen kanssa navigointi kun kävi hieman turhan haastavaksi riittämättömän tilan ja kirjapaljouden käsissä. Täsmäisku siis Ikeaan ja eikun takaisin kotiin kasaamaan uutukaista.

Mies ei kovasti arvostanut koko systeemiä, tämä kun yritti kovasti nukkua sillä välin, kun neiti paukutteli menemään vasaralla samalla epävireisesti lallatellen. Vaikka ihan ensimmäiseksi onnistuinkin lukemaan ohjekuvia ihan päin pieltä, niin sain hyllyseni koottua ihan itse, ilman apuja. Voittajafiilis. Yleensä kun on ollut tapana, että tuo mieheke kasaa meidän huonekalut. Olisin varmaan säästynyt muutamilta sotahaavoilta (paukuttelin vähän yli-innokkaasti puutappeja osiin kiinni ja huomasin vasta siinä välissä, kun niitä oli kiinni sellaiset kuusi liikaa, että hei, eihän näihin kaikkiin koloihin pitänyt laittaa näitä... Ja koska rakastan kirjojani kovasti ja tahdon kirjahyllyni kestävän kunnolla, voitte vain kuvitella kuinka tiukkaan olin niitä puutappeja sitten naputellut. Nyt on jalat sitten ihan naarmuilla, kun epätoivoisesti vääntyilin ja kääntyilin koivet solmuun osien ympärille, että ne pysyisivät paikallaan saadakseni ylimääräiset puutapit revittyä irti.) jos näin olisi tälläkin kertaa tehty. Että hei moi vaan, mutta kyllä siitä ihan kuvan mukainen tuli, katsokaa vaikka itse:

Uusi kirjahylly vaati kuitenkin melkoisen kikkailun, että se saatiin asuntoon mahtumaan. Onneksi nurkasta löytyi yksi vanha lipasto, joka oli jo pariin otteeseen hajonnut ja korjattu ja taas hajonnut. Tyhjensin sen ja pistettiin lipasto palasiksi nojatuolin tieltä. Lopulta aikaansaannoksena tosiaan oli söpöisä pieni nurkkaus, missä on ihanan pehmeä löhönojatuoli ja parikin lukuvaloa ja kirjat siististi hyllyssä; siis se haaveilemani lukunurkka taikka minikotikirjasto. Massiivinen sohvamme kun rajaa juuri sopivasti nurkkauksen ihan omaksi tilakseen.

Seuraava hommahan oli sitten saada lankapussukat pois kirjahyllystä ja lehdet sekalaisista pinoista nätisti koteloissa kirjahyllyyn. Mutta kuinka vaikeaa voi olla löytää pahvisia, itse 'koottavia' lehtikoteloita?! Juoksin kaikki kotia lähellä olevat liikkeet sunnuntaina läpi, paitsi sen suomalaisen kirjakaupan, joka ei sunnuntaisin ole auki, eikä mistään löytynyt. No tänään kun pääsin töistä kipitin kiltisti isoon suomalaiseen kirjakauppaan joka on lähellä myymälää jossa olen töissä... no ei sielläkään ole. Eikä ole läheisessä Tigerissakaan. Mochakahvi Robert's Coffeesta hermoja rauhoittamaan ja vielä kotipysäkiltä siihen suomalaiseen, joka ei eilen ollut auki. Ja sieltä vihdoin löytyi kaksi pakettia näitä valkoisia, perus lehtikoteloita pahvisena. Muoviset olisivat olleet turhan kalliita, kun tarvitsen suhteellisen monta kappaletta. Harmikseni en tosin saanut kuin kaksi kolmen kappaleen pakettia, kun olin suunnitellut kolme ostavani. Mutta kaksi on parempi kuin ei yhtään ja näillä mennään!
Nyt on lehdetkin vihdoin nätisti kirjahyllyssä, ilmestymisjärjestyksessä ja rumat lankamuovipussit piilossa.

Vielä kun löytäisin jostain kivamman väriset pyöreät matot näiden ruskeiden tilalle. Ruskea kun ei enää oikein tahdo sopia värimaailmaan, mutta ovat kulkeneet silti mukana ensimmäisestä omasta kodista.

Nyt on kuitenkin taas runsaasti tilaa uusille kirjoille, joita on tällä hetkellä muuten matkalla neljä kappaletta... Vähäiseltä määrältähän tuo näissä kuvissa näyttää, varsinkin kun tuo toisen hyllyn alimmainen hylly on varattu lautapeleille, mutta varmaan suurin osa kotikotoa mukaani ottamista kirjoista on pakattuna kellariin, ne kun ovat enemmän sitä nuorten kirjallisuutta, jotka saivat antaa tilaa korvienvälistä hieman kasvaneen pikkuneidin uusille teoksille. Kyllä niitä nuortenkirjoja täältä edelleenkin löytyy, ei vaan enää sitä kokonaisen hyllyn hamstraavaa Sweet Valley High:ta tms. : D

Talvilomani koittaa tämän viikon jälkeen, ja aion viimeistään silloin nauttia täysin kotoisasta lukunurkkauksestani. Ei siis muuta kun hyllyjä täyttämään!

Vuoden 2014 Luetut

Vuonna 2014 tämä neiti luki/kuunteli yhteensä 46 kirjaa.
Näistä äänikirjoja oli yhteensä 15, kun paperisia tai e-kirjoja 31. Näiden lisäksi yksi novellikin mahtuu joukkoon.

Näiden kirjojen jakaminen kategorioihin, kuten vuoden paras tai suurin pettymys, on täysin mahdotonta, sillä menneeseen vuoteen mahtui niin monta mieletöntä lukukokemusta, kuin muutama pettymyskin. 

Kaikki arviot löytyvät sivupalkin blogiarkistosta kohdasta 2014. Jokaisesta luetusta kirjasta ei ikävä kyllä ole arviota, mutta even so.

Tässä vielä koottuna vuoden 2014 aikana luetut teokset: