S. J. Watson: Kun suljen silmäni

S. J. Watson; Kun suljen silmäni
Alkuteos: Before I Go to Sleep
Kustantaja: Bazar 2012
Suomentaja: Laura Beck
Sivuja: 385

"Mutta sitten aloin kuvitella mitä tapahtuisi, jos törmäisin romaaniini jossakin kaapissa tai jonkun korkean hyllyn takaosassa. Mitä muuta kirja sanoisi minulle kuin Katso miten kauas olet pudonnut. Katso mihin pystyit ennen kuin jäisellä tiellä ajanut auto vei sen kaiken sinulta ja jätti sinut hyödytöntäkin hyödyttömämmäksi.
Se ei olisi iloinen hetki. Näin itseni tulemassa hysteeriseksi - paljon pahemmin kuin iltapäivällä, jolloin oli tajunnut asian asteittain - kirkumassa ja itkemässä. Vaikutus voisi olla musertava.
Ei ollut ihme, että Ben halusi salata sen minulta. Näen hänet nyt silmissäni, etsimässä käsiinsä kaikki kirjan kappaleet, polttamassa ne takakuistin metallisessa grillissä, miettimässä mitä minulle sanoisi. Millaiseksi kuvaisi menneisyyteni, jotta tilanteeni olisi siedettävä. Mitä uskottelisi minulle loppuelämäni ajan.
Mutta se on nyt ohitse. Minä tiedän totuuden. Oman totuuteni, jota ei ole kerrottu minulle vaan jonka olen itse muistanut. Ja nyt se on kirjoitettu muistiin, ikuistettu joka tapauksessa pysyvästi tähän päiväkirjaan vaikkakaan ei aivoihini. 
Tiedän että kirja jota nyt kirjoitan - toinen kirjani, ajattelen ylpeänä - voi olla vaarallinen siinä kuin tarpeellinenkin. Se ei ole fiktiota. Se paljastaa ehkä asioita, jotka olisi paras jättää pimentoon. Salaisuuksia, joiden ei ehkä pitäisi päästä päivänvaloon.
Mutta silti kynäni liukuu sivun poikki."


Christine on joutunut nuorena aikuisena onnettomuuteen, jonka seurauksena naisen muisti on pyyhkiytynyt lähes kokonaan. Nyt, noin 20 vuotta myöhemmin, Chistine herää aamu toisensa perään vieraan miehen vierestä, joka väittää olevansa tämän aviomies. Christine tuntee, aamusta riippuen, olevansa joko lapsi tai vasta nuori, kylpyhuoneen peilistä katsoo kuitenkin lähes 50-vuotias, elämää kokenut keski-ikäinen nainen.

Koska joka ilta kun Christine nukahtaa, tämän aivot pyyhkivät kuluneen päivän muistojäljet pois, alkaa nainen pitää, lääkärinsä ehdotuksesta, päiväkirjaa päivän tapahtumista. Kaikki ne hämmentävät aamut, salaiset tapaamiset lääkärin kanssa ja satunnaiset muistojen välähdykset menneestä.


Joka aamu Christine kertaa kirjoittamaansa läpi, yhdistelläkseen palasia elämästään. Miksei hänellä ja Benillä ole lasta? Miksi Ben salailee asioita? Mihin Claire, Christinen paras ystävä, on kadonnut? Mikä tämä karmea onnettomuus on, joka pyyhki naisen menneisyyden?
Päiväkirja alkaa kasata Christinen menneisyyttä palapalalta, mutta jostain syystä totuus vaikuttaa pelottavalta.

---

Tästä rasti kirjabingoon, kohdalle "kannen perusteella valittu". Bongasin tämänkin vaihteeksi aleista ja kansi kiinnitti heti huomioni. Jotenkin se vain loi heti hieman arvoituksellisen tunnelman, enkä edes kovin pitkään pohtinut, nappaanko mukaan. Kansi vei minut heti mukanaan.


Mutta voi hyvää päivää taas millainen helmi näiden kansien välist oikein paljastui! Ahmin tämän ihan parissa päivässä (voi kun ei olisi töitä ja voisi vain lukea lukea ja lukea!). Jouduin jopa toteamaan, etten voi pitää tätä laukkukirjana ja lukea työmatkoilla bussissa, sillä jos työpaikkani pysäkki ei olisi linjan päätepysäkki, olisin varsin suvereenisti huristellut ohi ja myöhästynyt töistä lahjakkaasti, niin tämän lumoissa olin.


Teksti on ihanan sujuvaa ja vaikkei ehkä näennäisesti toimintaa ole alkusivuilla mitenkään ylettömästi, ei yksikään sivu ole tylsä. Ja vaikka aihe onkin melko rankka, en itse ainakaan pystyisi edes kuvitella eläväni elämää, jonka joudun aloittamaan ja rakentamaan joka ikinen aamu alusta, ei Watsonin tekstiä ole raskasta tai ahdistavaa lukea. Christine saa kaikki sympatiani, ehdottomasti, mutta se, kuinka nainen tahtoo rakentaa itselleen menneisyyden pienistä palasista, lähes tyhjästä repäisten, on niin koukuttavaa, että amnesian ahdistavuus jää juuri sopivasti taka-alalle.


Ja kuinka ihana olikaan lukea Christinen päiväkirjamerkintöjä! Ne on niin taidokkaasti kirjoitettu, ei tunnu, että lukisi päiväkirjaa. Mikä voisi toki tehdä hommasta epäuskottavaa, mutta koska päiväkirjaa kirjoitaa kirjailija, there's no second guessing. On vain jotenkin todella helppo kuvitella tuo keski-ikäinen nainen kirjoittamassa kuumeisesti ylös kaikkea, mutta koska on menneisyydessään ollut romaanikirjailija, saa tekstin laulamaan kauniilla kuvailulla ja osittaisella pikkutarkkuudella.


Juoni tiheni varsin sakeaksi mitä lähmmäs viimeisiä sivuja päästiin, enkä tohtinut laskea kirjaa käsistäni tehdäkeni edes lyhkäisintäkään muistiinpanoa, minun oli saatava tietää, miksi Ben käyttäytyy niin kummallisesti, mitä Benille on tapahtunut vuosien aikana. Mutta voi miksi sinä menit ja lopetit kirjan näin?! Olisin niiiiiin tahtonut tietää, mitä seuraavana aamuna tapahtui.


Ehdottomsti viiden tähden arvoinen helmi!

★★★★★