Alkuteos: Kvinnorna på stranden
Kustantaja: Gummerus 2013
Suomentaja: Katriina Huttunen
Sivuja: 353
"Caroline Kenney otti nokareen kellanvihreästä sorbettipallosta. "Passionhedelmää", hän sanoi ja hymyili minulle, "heidän kaikkein parasta." Hän nuolaisi lusikkaa ja sulki silmänsä muutamaksi sekunniksi ennen kuin jatkoi.
"Jos olen lukenut läksyini oikein, niin statun on Alain Therylle pakkomielle. Hän ei halua olla työläispoika Pas-de-Calais'n hiilikasoista, mutta Ranskassa ei riitä, että on rahaa. Täällä on oltava oikeasta perheestä, täällä on käytävä oikeat koulut."
Caroline Kenney koputti kynneellään kirjan kantta. "Tämä heppu sen sijaan tuntee ihmisiä kaikista valta-asemista, hallituksesta, viranomaisista, korkeimmasta oikeudesta. Hänen sukunsa juontaa juurensa 1700-luvulta, hänen esivanhempansa olivat rojalisteja, jotka palvelivat Ludvig XVI:n hovissa. Hän on käynyt kaikki tärkeät koulut."
Sorbetin maku sekoittui suussani kun Caroline Kenney teki selkoa Ranskan tärkeistä kouluista. Poliittinen eliitti koostui Sciences-Pon, politiikantutkimuksen yliopiston, vanhoista opiskelutovereista. Muutama vuosi sitten hakumenettelyä muutettiin niin, että sinne pääsi lahjakkaita opiskelijoita myös huonomaineisimmista esikaupungeista. Yläluokka nosti äläkän, sillä miten nyt erotettaisiin ihmiset toisistaan?"
Alena Cornwall on huolissaan freelancetoimittaja miehestään Patrickista. Tämä lähti jo pitemmän aikaa sitten Eurooppaan tekemään reportaasia, mutta nyt miehestä ei ole kuulunut viikkoon mitään. Eihän se välttämättä vielä merkitse mitään, sillä Patric on aiemminkin uppoutunut tekemäänsä juttuun niin, että unohtaa kaiken ympäriltään, myös yhteydenpidon vaimoonsa. Mutta kun Ally saa työpaikalleen kirjeen, joka sisältää Patrickin kryptisiä muistiinpanoja ja hämäriä kuvia, nainen huolestuu toden teolla ja päättää lähteä Pariisiin miehensä perässä. Vain huomatakseen, ettei Patrickista ole jälkeäkään siellä, missä pitäisi.
Ally alkaa tonkia Patrickin lähttämiä muistiinpanoja ja saa pian huomata miehensä todella sotkeutuneen varsin karmaisevaan maailmaan, nykypäivän Euroopan orjakauppaan, missä ihminen ei ole minkään arvoinen. Selvitellessään miehensä olinpaikkaa, saa Ally huomata, etteivät viranomaiset ole kovinkaan yhteistyöhaluisia ja pian nainen on altistanut itsensäkin ja vatsassaan olevan lapsensa alttiiksi suurelle vaaralle, mentyään tökkimään tikulla muurahaispesää, siis koko orjakauppavyyhdin päämiestä. Oman lisänsä sotkuun tuovat Mary Kwara, laiton siirtolainen Afrikasta, jolla on tietoja siitä, missä Patrick ei ainakaan ole, ja ruotsalainen Terese Wallner, jonka passi varastetaan myytäväksi Espanjan Tarifan rannalla vietetyn kuuman yön päätteeksi. Eikä passivarkaus riitä, vaan Terese kompuroi aamuyön tunteina vesirajassa ruumiiseen, jolla on enemmän kuin vähän tekemistä Patrick Cornwallin orjakauppareportaasin kanssa.
---
Lukiessani selkääni pitkin kulki enemmän kuin yhdet puistatuksenväreet. Kuinka inhottavan elävästi Alsterdal kuvaileekaan näitä irstaita eurooppalaismiehiä, virkamiehiä ja tavallisia ihmisiä. Yäk että sellasia ihmisiä voikin olla, eikä vain kirjoissa.
Lisäksi isot pisteet siitä, että Kadonneissa mysteerin ratkomisen, eli siis aviomiehen katoamisen, selvittelyn hoitaa kerrankin tavantallaaja, eikä harrastelija/ammattilaisetsivä. Onko näitä paljonkin, onko multa mennyt ihan kokonaan ohi?
Mutta Kadonneet on mielettömän hieno kuvaus elämän rumuudesta ja sen epätasa-arvoisuudesta; kuinka murhasta (tai useammastakin) selviää kuin koira veräjästä, mikäli vain on tarpeeksi rahaa, oikea asema ja oikeat kontaktit. Miten nykymaailmassa voikin olla mahdollista tällainen? Eikä paha yleensä saa edes palkkaansa. Kadonneissa onkin yksi mies ja yksi nainen, jotka eivät kestä systeemin vikoja ja tätä epätasa-arvoa ja päättävät ottaa oikeuden omiin käsiinsä, toinen paljastamalla kaiken koko maailmalle, toinen kouriintuntuvammin ja henkilökohtaisemmalla asteella.
Suurin kysymys, minkä Kadonneet minussa herätti, oli ehdottomasti "Miten tämä voi olla mahdollista?". Sillä vaikka tarina ei faktoihin tai tositapahtumiin perustukaan, niin se on vain kuvaus siitä, mitä ihan yhtä hyvin voisi olla tällä hetkellä käynnissä rakkaassa Euroopassamme. Ja varmaan onkin.
Kadonneet oli lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna, Liza Marklundia lainaten, huippuluokan kansainvälinen trilleri. Eli siis helmi. Joka rustaa kirjabingostani viimeisen kohdan "pokkari" ja näin bingosuorani on yllättävää kyllä koossa.
★★★★☆
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti