Vera Vala: Villa Sibyllan Kirous

Vera Vala; Villa Sibyllan Kirous
Kustantaja: Gummerus 2014
Sivuja: 423

"Tarjoilija pudisti päätään, mutta Arianna huomasi tämän vilkaisevan refleksinomaisesti tanssisalin takaosaa kohti, ennen kuin postui paikalta. Korkean tanssisalin perällä oli lasitettu parveke, jonka eteen oli sijoitettu tanssilattiaa valaisevia lamppuja. Valot häikäisivät, mutta hän erotti silti liikettä lasikaiteiden takana. Todennäköisesti salin yläosassa oli vip-pöytiä erityistä yksityisyyttä kaipaavalle eliitile. Kaikkien poliitikkojen tai liikemiesten ei ollut suositeltavaa näyttäytyä yökerhossa, varsinkaan, jos samassa pöydässä istui prostituoituja tai nuuskattiin kokaiinia. 

Angelo jäi istumaan, kun Arianna lähti kierrokselle. Hän kiersi tanssilattian ja alkoi kävellä kohti salin takaosaa. Vasta läheltä hän erotti portaat, joiden täytyi johtaa parvelle. Portaiden alapäässä seisoi bodausta harrastava turvamies. Sekä lihaksista että apinamiehen katseesta päätellen muskeleita ei ollut kasvatettu pelkällä pinaatilla. Arianna käveli lähemmäs, mutta bodarin ilme ei värähtänytkään, silmien pupillit olivat laajentuneet jättimäisiksi. 
- Ciao. Etsin Serenaa, hän on varmaan tuolla ylhäällä, Arianna sanoi ja väläytti flirttailevimman hymynsä. - Voin käydä itse hakemassa hänet,sinun ei tarvitse vaivautua, hän sanoi ja veti esiin kahdenkymmenen euron setelin. 
Turvamies pudisti päätään eikä siirtynyt senttiäkään. Arianna huokaisi. Hän työnsi turhautuneena setelin takaisin käsilaukkuunsa. Yleensä raha auttoi kompensoimaan häneltä puuttuvaa italialaisnaisten kykyä kiertää mies kuin mies pikkusormen ympäri pelkällä katseella."

Arianna palkataan tutkimaan asianajajaperheen huvilaan tehtyä murtoa. Villa Sibyllan emäntä, Katia Levrini, Ariannan kouluaikaisen ystävän sisko, on alkanut lisäksi saada vihaa tihkuvia uhkauskirjeitä ja Katia on varma, että joku tahtoo satuttaa häntä uhkaamalla tälle kaikkein rakkaimpia, lastaan Stefanoa ja miestään, Stefanon isää, Lorenzoa.

Kun Arianna lähtee jälittämään tehtyä ryöstöä ja Katialle kirjeita kirjoittavaa uhkailijaa, törmää nainen antiikin aikaiseen mithra-kuttiin ja siihen johtaneeseen auringonkehrä symboliin. Lisäksi nainen saa oppia, että Rooman mafia, banda della Magliana, on kokenut uudelleen syntymän. Villa Sibyllan asukkaat näyttävät sotkeutuneen varsin tiukasti niin vaaralliseen rikollisliigaan, kuin erittäin salaperäiseen ja pitkälle lonkeroillaan yltävään kulttiin, Legio Sacrorumiin.

Tutkimustensa edetessä Arianna joutuu myös kohtaamaan oman menneisyytensä ja sen kauhut. El Lobo tuntuu yhtäkkiä ilmestyvän tyhjästä, vaikka mieshän on kuollut.

---

Vala ja Arianna eivät pettäneet tälläkään kertaa. Voi kuinka taas nautin Ariannan seikkailuista ikuisessa kaupungissa. Vaikka tarinat olisivat keskinkertaisia, lukisin ne varmaan silti, koska Rooma. Mutta onnekseni tarinat eivät ole lähelläkään keskinkertaista, vaan ne ovat loistavia. Siksi olenkin haaveillut koko sarjan keräämisestä omaan kirjahyllyyn ja nyt minulla vihdoin on kaikki kolme osaa ostettuna itselleni, voin siis palata Ariannan mysteereihin milloin ikinä huvittaa. 

Mutta takaisin kirjaan. Pidän siitä, kuinka Vala avaa tarinaa pieni pala kerrallaan eri hahmojen näkökulmasta, se pistää pienen mielen väkisinkin arvailemaan, kuka murhaaja on. 

Taas kerran tosin lopputulos pääsi yllättämään täysin. En todellakaan osannut kuvitella, että murhaaja on juuri tämä henkilö. Koko tarinan ajan oli pieni tunne, että joku tässä mättää, mutten ikinä osannut kuvitellakaan, että näin pahasti. 

Lisäksi Vala kuvaa rikkinäistä mieltä valtavan todentuntuisesti, pystyin niin näkemään silmissäni nuo naiset, jotka murenivat kirje kirjeeltä, vähä vähältä, hitaasti, mutta varmasti. 

Itselleni parasta tässäkin kirjassa oli kuitenkin se ns. isompi, laajempi kuva ja kokonaisuus. Nimittäin Ariannan menneisyys ja ne unohdetut kolme vuotta. Jo kirjan puolivaihessa, kun sain järkyttyä kuinka syvälle el Lobo Ariannan elämään on onnistunut sukeltamaan, janosin lisää ja aina vain lisää tietoa siitä, mitä ihmettä niinä kolmena vuonna tapahtui ja mitä Ariannan ja el Lobon välillä oli ja kuinka he päätyivät siihen tilanteeseen. 

Villa Sibyllan viimeiset sivut vastaavat näihin kysymyksiin. Ainakin osittain. Jäin kyllä kaipaamaan niitä yksityiskohtia ja mitä ihmettä sen kolmen vuoden aikana todella tapahtui. Mutta pääasia tuli kuitenkin selväksi. Enkä osannut odottaa, miten tiheään verkkoon Arianna on itsensä onnistunut sotkemaan.

Voi Vera, ethän jätä Ariannan tarinaa tähän?! Minun on ihan pakko saada tietää, miten Ariannalle ja Bartolomeolle käy ja mitä Legio Sacrorum tekee seuraavaksi näiden suhteen, siis ihan pakko! Julmaa jättää kirja tämmöiseen cliff-hangeriin! Tarvitsen lisää. 

Mutta mainittakoon nyt vielä, että jälleen kerran rakastan kansikuvaa aivan mielettömästi. Johdattelee ehkä jopa vähän taianomaisesti Villa Sibyllan maailmaan, aivan kuten kahdessa aiemmassakin teoksessa. Oikeastaan olen rakastanut yhtä paljon vain Carlos Ruiz Zafónin kirjojen kansia, kuin mitä rakastan näitä.

Lukekaa ja nauttikaa, tämä on täydellinen kesäromaani.

Raksin tällä myös kirjabingostani kohdan "kotimainen kirja", jos vaikka onnistuisin sen bingon sittenkin saamaan vielä tämän kuun aikana... Tämähän olisi muuten sopinut ehkä parhaiten kohtaan "tänä vuonna julkaistu".

★★★★☆