Kustantaja: Katherine Tegen Books (Harper Collins Publishers) Suomessa Otava
Sivuja: 487 /525 / 526
 |
| Kuva lainattu täältä. |
"We stand on a platform ten feet above the ground. Around us is an open cavern. "Can't believe it," a voice says from behind him. It belongs to a dark-haired girl with three silver rings through hr right eyebrow. She smirks at me. "A Stiff, the first to jump? Unheard of."
"There's a reason why she left them, Lauren," he sats. His voice is deep, and it rumbles. "What's your name?"
"Um..." I don't know why I hesitate. But 'Beatrice' just doesn't sound right anymore.
"Think about it," he says, a faint smile curling his lips.
"You don't get to pick again."
A new place, a new name. I can be remade here.
"Tris," I say firmly.
"Tris," Lauren repeats, grinning. "Make the announcement, Four."
The boy - four - looks over his shoulder and shouts, "First jumper - Tris!"
A crowd materializes from the darkness as my eyes adjust. They cheer and pump their fists, and then another person drops into the net. Her screams follow her down. Christina. Everyone laughs, but they follow their laughter with more cheering. Four sets his hand on my back and says, "Welcome to Dauntless." "
Chicago on jaettu viiteen eri "osastoon", joista kukin huolehtii luonteenomaisia, elintärkeitä tehtäviä kaupungin ja sen ihmisten elämän ylläpidosta. On tullut Beatricen valintaseremonian aika, aika päättää, jääkö hän syntymäosastoonsa, vai vaihtaako. Yksi päätös määrittää yksilön koko tulevaisuuden. Ennen seremoniaa järjestetään kuitenkin testit, jotka ohjaavat kuusitoistavuotiaita päätöksessään; testi kertoo, mihin osastoon henkilö valintojensa perusteella kuuluu. Trisin testin tulos ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, eikä se tiedä hyvää.
Tris tekee valintansa ja päättää vaihtaa osastoa. Tris tahtoo olla osa Dauntlessia, osastoa, jota hän on pienestä pitäen ihannoinut, koska jokainen osaston jäsen näyttää Trisin silmin vapaalta ja rohkealta. Totuus ei kuitenkaan ole niin ruusuinen. Edessä on rankka koulutusjakso, eivätkä kaikki kokelaat edes tule selviämään täysivaltaisiksi jäseniksi.
Samalla alkaa taistelu elämästä ja kuolemasta. Ja rakkaudesta.
---
Olen vähän sellainen, että välttelen lähes kaikkea, mitä hypetetään kovasti. Ja Divergent oli juuri sellainen, josta kohuttiin pitkin maailmaa, enkä jotenkin taas jaksanut innostua. Elokuvan traileri vaikutti kuitenkin sellaiselta, että pätkän voisi käydä katsomassa. Ja hyvä että käytiinkin. Sillä leffa itsessään (ehkei mikään ihmeellinen, mutta hoiti hommansa) herätti kiinnostukseni näihin kirjoihin.
Aloinpahan sitten miettiä, ostanko ensimmäisen osan suomeksi kalliimmalla, millä saisin kaikki kolme osaa englanniksi. Laskin sen varaan, että alkaa ärsyttää suuresti, jos kirja on hyvä ja joudunkin odottelemaan ikuisuuden toisen osan käännöstä. Siksi siis luin nämä englanniksi ja tämä teksti on toteutettu englannin kielisten versioiden pohjalta.
Ei sillä, en kyllä tiedä olisinki osannut lukea suomenkielistä kirjaa... Kumpi kuulostaa paremmalta; Four vai Neljä? Omaan korvaan tuo Neljä särähti vähän ilkeästi. Joten onneksi päädyin alkuperäiskieleen.
Mutta itse trilogiasta. Aluksi en tosiaan osannut ymmärtää, miksi tätä kirjaa ja trilogiaa niin hehkutettiin. Kun avasin kirjan ja luin ensimmäiset sivut, jäin täysin koukkuun. Ja nyt todellakin ymmärrän, miksi tätä on hypetetty niin paljon.
Tarina tempaa mukaansa heti alusta alkaen, juonenkäänteitä on tiheään, eikä mikään varsinaisesti ole ennalta arvattavaa. Ja suurin osa on jopa, vähintään jollain tasolla, varsin uskottavaa ja mahdollista. Ainoa asia, mikä vähän mietitytti on, että voiko 16-vuotias todella ymmärtää rakkautta ja rakastaa niin syvästi, kuin mitä Trisin ja Fourin välille kehkeytyy.
Äh, mitä tässä turhaan yrittää löytää sanoja, jotka ovat edelleen hukassa. En osaa sanoa mitään rakentavaa koko trilogiasta. Se vei sydämeni, vaikkakaan en reagoinut niin vahvasti Allegiantin loppuun, kuin muutamat muut. Ehkä olin jo osannut varautua oikealla tavalla lopputulokseen, ihmeteltyäni riittämiin sitä hypetystä ties minkä some-kanavien kautta.
Sanon vain, että vaikkei takakansiteksti vakuuttaisi teitä, tai karttelette kaikkea hypetettyä, ottakaa se Divergent tai Outolintu sieltä kirjakaupan tai kirjaston hyllystä ja antakaa sille mahdollisus.
Itsekin päätin, etten enää välttelemällä välttele mitään, mikä on saanut osakseen suurtakin hehkutusta, annan edes mahdollisuuden ja vilkaisen, millaisesta on kysymys (onhan tämä jo toinen kerta, kun saan takoa päätäni seinään, etten tarttunut ns. ajoissa johonkin vain siksi, että sillä on mieletön hype takanaan).
★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti