Alkuteos: The Great Gatsby
Kustantaja: Otava 1959
Suomentaja: Marja Niiniluoto
Sivuja: 220
" - Ehkä tunnette tuon naisen. Gatsby osoitti upeaa, tuskin inhimillistä orkideamaista ilmestystä, joka istui täydessä juhla-asussa valkoluumupuun alla. Tom ja Daisy tuijottivat häntä sen merkillisen epätodellisen tunteen vallassa, joka liittyy filmimaailman tähän asti varjomaiselta tuntuneen kuuluisuuden näkemiseen.
- Hän on suloinen, sanoi Daisy.
- Hänen ylitseen kumartuva mies on hänen ohjaajansa.
Gatsby vei heidät juhlallisesti ryhmästä toiseen:
- Rova Buchanan... ja herra Buchanan... Hetken epäröinnin jälkeen hän lisäsi: -Poolonpelaaja.
- Ei, ei, vastusti Tom heti, - en ole...
Mutta ilmeisesti se kuulosti Gatsbystä hyvältä, sillä Tom jäi "poolonpelaajaksi" koko loppuillaksi.
- En ole koskaan tavannut niin paljon kuuluisuuksia, huudahti Daisy, - minä pidin tuosta miehestä... mikä hänen nimensä olikaan... jolla oli hiukan sininen nenä.
Gatsby mainitsi nimen ja lisäsi, että mies oli vain pikku tuottaja.
- Minä pitäisin hiukan enemmän siitä, etten olisi poolonpelaaja, sanoi Tom hyväntuulisesti. - Mieluummin katselisin kaikkia näitä kuuluisia ihmisiä - unohdettuna.
Daisy ja Gatsby tanssivat. Muistan että naapurini siro, vanhanaikainen foxtrotti hämmästytti minua - en ollut koskaan ennen nähnyt hänen tanssivan. Sitten he pujahtivat minun pihalleni ja istuivat puolisen tuntia portailla minun jäädessäni heidän pyynnöstään valppaana puutarhaan."
1920 -luvulla. Jay Gatsby järjestää hulppeita juhlia, ja isännöi niitä täydellisellä tyylikkyydellä, tuntien kaikki kutsumansa henkilöt. Nuorena Jay Gatsby oli varaton, mutta hänellä oli unelma. Unelma vain oli miehen saavuttamattomissa. Mutta nykyään herra Gatsby on rikas ja rikkautensa mies on hankkinut omin neuvoin, mistä kukaan ei varmaksi osaa sanoa kuinka, saavuttaakseen nuoruutensa unelman. Unelman, jonka nimi on Daisy. Mutta Daisy asuu toisen miehen vaimona läheisessä huvilassa.
Gatsbyn onneksi kohtalo kuitenkin puuttuu peliin uuden naapurin muodossa. Uusi naapuri on Daisylle sukua ja lupautuu esittelemään Gatsbyn nuoruuden unelmalleen ja kielletty rakkaus ottaa tuulta siipiensä alle.
---
The Great Gatsby oli yksi niistä kolmesta klassikosta, jotka olen tahtonut lukea jo ties kuinka kauan. Tänä vuonna vihdoin sain ostettua kirjan hyllyyni ja tämä olikin ensimmäinen klassikkoni.
Jostain syystä kuitenkin petyin. Kultahattu ei hurmannut minua. Enkä oikein tiedä, mitä sanoisin tästä. Ei, se ei ollut huono. Mutta jotain siitä puuttui. Tai ehkä olin vääränlaisessa mielentilassa tätä lukiessani. Tästäkin on jo kuukausia. En päässyt sellaiseen tilaan, että olisin voinut alkaa pohtimaan syvällisesti ja tulkitsemaan mitä milläkin on tarkoitettu. Ikäväkyllä kultahattu ei natsannut..
Odotin ehkä liikaa. Ehkä enemmän sitä ihanaa ja pulppuilevaa jazz-sukupolvea. Joka jäi mielestäni hieman latteaksi. Ehkäpä mielikuvituksessani jazz-sukupolvi on kuplivampaa, mitä se todellisuudessa oli.
Ja voi niitä kirjoitusasuja! Lavendeli... Oli niin hassua lukea vanhahkoa kieltä. Laventeli on minulle laventeli, enkä päässyt lavendelista yli. Kyllä. Olen huono ihminen.
Mutta mukavan kevyt tämä oli kolmen klassikon läpikäymisen aloitukseksi. En vain ihan ymmärrä, mikä tästä nyt sitten sen klassikon tekee... Valaiskaa joku minua sivistymätöntä? Ja täydet pisteet houkuttelevasta kansikuvasta, nyt tämän vihdoin luettuani voin siirtyä katselemaan uutta elokuvasovitusta, ehkäpä se sitten avaisi tätä klassikko aspektia minullekin, vaikka eihän näin ikinä saisi sanoa.. Pääsääntöisesti kun kirja ON parempi kuin elokuvansa.
★★☆☆☆
Gatsbynhän tekee klassikoksi erityisesti sen aseman amerikkalaisessa kirjallisuudessa, so., yhtenä ensimmäisistä modernistisia tekniikoita käyttävä teos. Itse en ole suomennosta lukenut, joten en osaa sanoa miten paljon siinä tekstin merkityksestä muuttuu, mutta englanninkielinen (joka ei ole mitenkään vaikeaa englantia, vrt. Joycen Ulysses) teksti on kyllä erittäin hienovaraisesti rakennettu, sisältäen todella mielenkiintoisia rakennelmia (Fitzgerald itse kehui teostaan sanoilla 'intricately patterned'), esimerkiksi värien ja autojen merkityksestä (Gatsbyn auto, kuten hänen henkilönsäkin, vaihtaa väriä katsojasta toiseen). Gatsbysta on kirjoitettu paljon kritiikkiä ja tutkimusta, joihin varmasti kannattaa perehtyä, jos miettii, että mikä tässä nyt on hienoa.
VastaaPoistaJa näin yleisenä huomautuksena tietysti se, että klassiko-statushan ei itsestään takaa minkäänlaista universaalia laatua. Gatsbynkin suhteen on esitetty, ja esitettäneen vieläkin, kaikenlaista kritiikkiä, mm. vertailuna Conradin samantyyliseen Heart of Darknessiin. Elokuvien ja kirjojen vertailu on myöskin hiukan hankalaa, vaikkakin tietysti yleistä. Nautittavuuden pohjalta voidaan tietenkin aina sanoa toista paremmaksi, jos näin tuntee, mutta yleisesti ottaen formaattien erot tekevät kaikenlaisen muun vertailun vähintäänkin haastavaksi.
Kiitos! Täytyykin vielä joku kerta lukaista tämä englanniksikin, jos se sitten avautuisi paremmin, kun englanniksi lukeminen ei ole mikään ongelma. (: Ja ajan kanssa sitten vielä tutustua noihin tutkimuksiinkin, jos ei vieläkään ala aukeamaan. Olisi ehkä pitänyt lähteä opiskelemaan kirjallisuutta.. : D
Poista