Alkuteos: Blood from a Stone
Kustantaja: Otava 2007
Suomentaja: Kristiina Rikman
Sivuja: 282
"Brunett luki paljon, niin kuin luki Paolakin, mutta kumpikaan heistä ei psystynyt pitämään lukua tuota epätoivoista maaosaa koettelevien onnettomuuksien määrästä. Sen maaperän rikkaudet saivat lännen kuolaamaan ahneudesta ja roistot myymään ne valkoisille. Kenties herra Kurtz oli oikeassa, kenties siellä ei muuta ollut kuin kauhua."
Keskellä kirkasta päivää talvisessa Venetsiassa tapahtuu lähes täydellinen murha. Todistajia ei voi sanoa olevan, mutta mies on kuollut.
Guido Brunetti saa hoitaakseen afrikkalaisen katukauppiaan murhatapauksen. Murha leimataan laittomien siirtolaisten keskinäiseksi kahakoinniksi, mutta Brunettia epäilyttää, sillä tapa, jolla murha on toteutettu, vaikuttaa liian ammattimaiselta. Johtolankoja ei tunnu olevan ja nekin vähäiset, mihin komisario törmää, tuntuvat johtavan ei-minnekään.
Lopulta ylempi taho puuttuu tutkimuksiin ja Brunettin pomo kieltää tätä jatkamasta tutkimuksia. Mutta komisario on liian itsepäinen ja syvällä jutussa, jo tyttärensäkin vuoksi, ettei tämä suostu lopettamaan tutkimuksiaan, vaan jatkaa salassa pomoltaan. Mitä pitemmälle Brunetti pääsee, sitä kummallisemmaksi tapahtumat käyvät, sillä niin ulko- kuin sisäministeriökin osoittaa kiinnostusta tapaukseen ja ottavat lopulta ohjat käsiinsä, Brunettin tapausta koskevat tiedot siirretään muualle ja tuhotaan, jottei Venetsian poliisi pystyisi enää puuttumaan tapaukseen. Onko kyseessä pelkkää ennakoluuloa ja rasismia, vai todellinen terrorin uhka? Ja mitä tekemistä täydellisillä jalokivillä on murhatun miehen kanssa?
---
Pokkarin kanteen on painettu Lapin kansa- lehden arvostelu kirjasta, jossa mainitaan kirjan sopivan nautiskelijalle, mikä vaikutti minuun ehkä eniten. Kaipasin jotain pientä rikosdraamaa päiviini ja olin kuullut hyvää Leonin kirjoista, mutta kirjastossa oli hyllyssä vain muutama hassu kappale näitä, ja verikivet vaikutti parhaimmalta. Mutta jouduin ikäväkseni pettymään.
Jollain tapaa kirjassa oli itselleni liian hidas tempo ja rikoksen ratkaisu tuntui polkevat tyystin paikallaan, vasta loppusivuilla alkoi tapahtua. Luvattua nautintoa en tästä kirjasta saanut. Lukukokemus jäi melko tyhjäksi ja tästä syystä myös tämä analysointi jää pelkäksi pintaraapaisuksi. En saanut kirjasta tarpeeksi irti pystyäkseni näin paljon jälkikäteen siihen enää paneutumaan. Tämän perusteella tuskin toiseen Leonin kirjaan ihan heti tartun.
Jäin kaipaamaan nopeampaa tempoa ja juonenkäänteitä, mutta matkalukemisena kirja menetteli.
★★☆☆☆
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti