Paavo Rauskanen; Pakomatka

Paavo Rauskanen; Pakomatka
Kustantaja: Aikamedia 2010
Sivuja: 288

 "Vähän ennen Chiang Maita junapalvelija kierteli herättelemässä sikeäunisempia matkustajia ja muuttamassa vuoteita jälleen istumapaikoiksi. Amy ja Pauli olivat heränneet hyvissä ajoin ja istuskelivat unenpöpperöisinä paikoillaan katsellen heräävää kaupunkia. Radanvarren ihmiset kiirehtivät kuka minnekin, osa torille ja osa työpaikoille. Koulupukuiset lapset kävelivät reippaasti laukkujaan raahaten kohti isoa harmaata rakennusta. Oranssikaapuiset munkit palasivat joka-aamuiselta ruuanhakumatkaltaan takaisin watiin."

"- Sitä en yhtään epäile. Valitettavasti Suomessa ollaan vielä niin taantumuksellisia, että kuvitellaan ainoastaan armeijan kasvattavan päteviä miehiä. Onneksi muualla päin maailmaa osataan ajatella paljon avarakatseisemmin. Tosiasiahan on, että armeijamainen autoritäärinen käskytysjohtaminen ja sokea tottleminen ovat auttamatta vanhanaikaisia toimintatapoja nykyisessä yritysjohtamisessa, Eric selitti rauhallisesti. 
- Nyt luutnantti Jokinen lähtee nukkumaan ja jättää teidät puhumaan pehmoisia, Jouni sanoi ja kömpi pystyyn. 
Pauli ja Eric katselivat miehen huojahtelevaa siirtymistä kohti makuukatosta. Eric heitti muutaman puun nuotioon. Säkenöivät kipinät nousivat kohti tähtien täplittämää mustaa taivasta. Molemmat miehet tuijottivat hetken nuotiota."

Pauli on Finnairin lentokapteeni, joka joutuu lomautetuksi säästösyistä, ollessaan vielä edellisen lentonsa jäljiltä Thaimaan Bangkokissa. Paulilla ei ole kiire kotisuomeen, vaan tämä päättää jäädä viettämään ylimääräisen loman tutustuen Thaimaahan paremmin.
Lomautetuksi on joutunut myös Finnairin Thaimaalainen, sujuvasti suomen kieltä puhuva, lentoemäntä Amy, jonka seuraan Pauli lyöttäytyy, tämän lähtiessä käymään lapsuudenmaisemissaan.

Amy esittelee Paulin perheelleen ja ystävilleen ja Thaimaan upealle luonnolle. Mies ystävystyykin Amyn kasvattiveljen kanssa, joka saa kaksikon houkuteltua toteuttamaan Paulin alkuperäinen suunnitelma. Kolmikko päätyy Phuketin suunnalle Etelä-Thaimaahan tarkoituksena viettää rentouttavaa lomaa sukellellen upeilla koralliriutoilla.

Sukellusmatka ei kuitenkaan pääty ihan suunnitelmien mukaan, vaan loppusuoralla Pla Dao -alus vallataan ja kaapataan. Pauli, Amy ja Amyn kasvattiveli Eric kipataan muun sukeltajaporukan kanssa autiolle saarelle ja jätetään sinne oman onnensa nojaan.

---

Olen vähän ristiriitaisissa tunnelmissa tästä kirjasta. Toisaalta kirja veti mukaansa ja työmatkat taittuivat ehkä vähän liiankin nopeasti ja huomaamatta, mutta toisaalta pystyn listaamaan enemmän niinsanottuja vikoja, kuin hyviä puolia.

Huonot uutiset ensin ja niin pois päin.
Ihan ensimmäiseksi kysymykseksi mieleeni lukiessa nousi "mikä Pakomatka?". Mielestäni kirja olisi ansainnut kuvaavamman nimen. Koko tarinassa kun ei varsinaisesti ole mitään pakomatkaa. Ainoastaan prologiin tämä nimi olisi käynyt ja prologia sivuttiin hieman viimeisillä sivuilla, mutta muutoin nimi on kyllä niin hakoteillä kun vain voi olla.

Toisekseen, Rauskasen kirja muistutti minua jälleen siitä, miksi luen niin harvoin suomalaista kirjallisuutta. Jostain syystä nääs dialogi kuulostaa lukiessa omaan korvaani kovin tönköltä ja teennäiseltä. En tiedä miksi, mutta kirjakieli ei vain sopinut tämän kirjan tyyliin minun päässäni.

Raadolliseksi kun ruvetaan, niin jäin kaipaamaan todella kovasti kuvailua. Pakomatka olisi voinut sijoittua lähes mihin maailmankolkkaan tahansa, sillä ympäristöä kuvattiin niin vähän ja vain epähuomiossa pintaa raapaisten. Kyseessä on kuitenkin Thaimaa, Hymyn Maa, jonka luonto on yksinkertaisesti _upea_. Tästä kaikesta jäätiin kuitenkin paitsi, silä Rauskanen ei käyttänyt aikaa miljöön kuvaamiseen. Eikä sen puoleen kovin paljon ihmistenkään. Jotenkin suurinosa henkilöistä jäi hyvin pinnallisiksi mielikuviksi, eikä tätä lukiessa silmien eteen muodostunut minkäänlaisia kuvia paikoista tai ihmisistä.

Ja tähän samaan kategoriaan voidaan vielä lisätä se, että kyseessä on loppujenlopuksi selvitymistarina, mutta sekin jäi kovin heppoiseksi. Itse selviytymistä ei oikeastaan ollut, aina joku osasi jotain oikein sopivasti ja kätevästi, kalastusta tai majanrakennusta nuotion sytytystä ja kookospähkinän avausta. Minkään kanssa ei jouduttu tavallaan taistelemaan, kaikki tuli helposti.

Lisäksi omaan, ateistin, korvaani särähti pahasti kirjan Jumala-keskeisyys. En tiedä, onko Rauskanen itse uskovainen vai ei, enkä todellakaan tuomitse ketään joka uskoo Jumalaan, mutta mielestäni tämä kirja olisi saanut aivan erilaista syvyyttä ja uskottavuutta, jos Jumala olisi jätetty pienempään osaan. Tarinan kaikki hieman vakeammin käsiteltävät ja vaativammin kirjoitettavissa olevat asiat oli pyyhkäisty yhdellä kähdenheilautuksella (Jumalalla ja uskolla) sivuun. Siis ihan totta, ystävä tekee kuolmaa AIDSin takia, ja sinä opetat, että Jeesus pelastaa, kaikki hyvin ja poks, tämä löytää Jeesuksen ja nukkuu hymy huulilla seuraavana aamuna pois, eikä se tunnu missään kenelläkään. Tai kuulet, että lapsesi on kaapattu toisella puolella maata, ja jos kaappaajien vaatimuksiin ei vastata, nämä jätetään kumiveneessä kellumaan avomerelle ilman ruokaa ja juomaa ja sinä olet sitä mieltä, että kyllä se Jumala ja Jeesus ne kotiin ehjänä tuo, etkä ole yhtään huolissasi. Jotenkin ei nyt uppoa ainakaan tähän neitiin. Usko ja Jumala tekee kaikesta liian helppoa, ainakin tässä kirjassa ja siksi kaikki tuntuu vain pintaraapaisulta.
Lisäksi kirjassa vielä kaikki uskovat tähän kyseiseen Jumalaan, mutta todellisuushan on ihan toinen; Suomessa noin 27% ihmisistä uskoo Jumalaan. Itse kuulun tuohon 73 prosenttiin, jotka eivät tätä niele.

Mutta lopetetaan valitus, sillä kaikkiaan Pakomatka kuitenkin oli mukava ja viihdyttävä lukukokemus. Työmatkalle juuri sopiva kirja laukkuun mukaan, helppoa ja nopealukuista, joka kuitenkin jollain tapaa auttoi sulkemaan junan hälinän pois ympäriltä.

Ja entäs tuo kansi?! Näin kirjan tosiaan kirjastonhyllyssä, enkä voinut olla poimimatta sitä käen, kun katsoin tuota kantta. Se on jotenkin ihanan eksoottinen ja lämmin ja ennen kaikkea mielenkiintoinen, lupailee suurtakin seikkailua.

Ja Thaimaassahan olisi mitä upeimmat puitteet eksoottiselle seikkailulle, joten isot propsit tosiaan maavalinnasta ja monikansallisuudesta. Ja tietysti niistä pienistä historiallisista faktoista, joita tekstiin oli ripoteltu.

Vaikka pidinkin tätä mukavana lukemisena, niin loppuun jäi vielä kysymyksiä auki. Ihan kuin kirja olisi vähän hutaisten kirjoitettu, sillä tarinan syvyys puuttui lähes kokonaan. Toivonkin, että Rauskanen olisi hieman paremmin syventynt aiheeseensa ja Thaimaan luontoon, oltaisiin näin ollen ehkä saatu ihan kunnollinen selviytymistarina. Ja hei, mitä sille vapautusliikkeelle oikein tapahtuikaan lopussa??

★★☆☆☆