Marisha Pessl: Yönäytös

Marisha Pessl; Yönäytös
Alkuteos: Night Film
Kustantaja: Otava 2013
Suomentaja: Laura Beck
Sivuja: 725

"Hopperin oli määrä nukkua yö ystävänsä sohvalla Delancey Streetillä.
"Tässä", hän sanoi kuljettajalle lasiin napauttaen.
Taksi pysähtyi, Hopper kääntyi minun puoleeni ja ojensi kätensä.
"Jatka merenneitojen etsimistä", hän sanoi käheällä äänellä. Hän painoi päänsä jotten näkisi kyyneliä hänen silmissään. "Jatka taistelua niiden puolesta."
Nykkäsin ja halasin häntä niin lujaa kuin pystyin. Sitten hän suuteli Noraa hellästi otsalle ja nousi autosta. Hän ei mennyt heti sisälle vaan seisoi jalkakäytävällä katselemassa, kun me ajoimme pois, tumma hahmo oranssin katuvalon alla. Nora ja minä katselimme häntä takaikkunasta - liikkuvaa kuvaa, johon meidän piti naulita silmämme varoen räpyttelemästä tai hengittämästä, sillä se muuttuisi hetkessä pelkäksi muistoksi.
Hopper kohotti meille vasenta kättään, vilkutus ja tervehdys. Ja taksi kääntyi kadunkulmasta."

Stanislas Cordova on kulttimaineeseen noussut elokuvaohjaaja, joka on kuitenkin vetäytynyt tyystin julkisuudesta jo 70-luvun loppupuolella. Cordovan kauhuelokuvat ovat niin pelottavia, että niitä on keltäydytty esittämästä julkisesti ja tästä syystä miehen fanit ovatkin hankkineet käsiinsä elokuvien piraattiversioita ja esittävät näitä salassa kellareissaan.

Scott McGrath on tutkiva journalisti, joka on joutunut huonoon valoon Cordovan kostettua miehelle tämän kunniaa loukkaavat lausahdukset televisiossa. Mutta kun Cordovan 24-vuotias tytär Ashley löydetään kuolleena, ei McGrath enää voi pysytellä erossa elokuvaohjaajasta, hän kun ei usko, että Ashleyn kuolema olisi niinkin yksiselitteinen, kuin itsemurha tai onnettomuus.

Avukseen McGrath saa Noran ja Hopperin sattuman kautta, molemmilla kun on omat kytköksensä Ashleyyn. Omalaatuinen kolmikko rämpii läpi ihmismielen pimeimpien sopukoiden yrittäessään saavuttaa totuutta elokuvaohjaajan tyttären kuolemasta, joka on osoittautumassa yhtä uskomattomaksi ja sairaaksi, kuin Cordovan elokuvatkin.

---

Kirjastossa olin vähän kahden vaiheilla, lainatako Yönäytös vai ei, se kun on varsin järkälemäinen yli 700 sivullaan. Mutta kirja vaikutti niin houkuttelevalta, että pakko se oli mukaan ottaa.

Olen jo hetken kaipaillut jotain oikeasti selkäpiitä karmivaa ja jännittävää. Ja jo alusta asti Yönäytös lunasti nämä odotukset. Kirja lupaili karmaisevuutta ja pelkoa juuri sopivassa suhteessa tähän tilanteeseen. Siis paljon. 

Pessl luo taitavasti jännitettä ja jännitystä, maalaten eläväisiä mielikuvia lukijansa silmien eteen. Koko pitkän kirjan, joka ei muuten tunnu sivuakaan liian pitkältä, ajan tunnelma on käsinkosketeltavissa. Lisäksi rakastin tarinan sekaan ripoteltuja liitteitä ja screen shotteja. Ne jaksottivat lukemista ja rakensivat uskottavaa pohjaa Cordovan tarinalle, hieman dokumenttimaisesti. Olisiko Yönäytös ollut yhtä vakuuttava ilman näitä? Ehkei, mutta varmasti se olisi toiminut. Mutta pisteet kirjailijalle tästä ideasta, joka toimii kuin häkä, ainakin minuun! 

Luin Yönäytöstä sydän hakaten jännityksestä, alusta loppuun, jatkuvasti pohtien, mitä nyt paljastuu, voiko tämä olla totta. Kirja ei tosiaankaan ole heikkohermoisille. 

Pessl kuvaa taitavasti ihmismielen pimeimpiä nurkkia, sitä, kuinka yliluonnollisestakin voi tulla totta, jos vain uskoo. Ja skeptikkokin alkaa kääntymään, kun todisteet kertovat, kuinka järkeenkäypää se kaikki on. Mikä tahansa voi olla totta, kun mielen antaa vaeltaa vapaana. 

Ja kuinka pitkälle totuudennälkä ja uteliaisuus viekään, vaikka oma mieli tekisi millaisia temppuja. 

Ja minun on myönnettävä, että kirja on juuri sellainen, millaiseksi kuvittelisin pelottavimman mahdollisen elokuvan olevan. Millainen kuvittelisin Cordovan elokuvien olevan. Pahin pelko tulee aina oman pään sisältä, kun ei enää pystykään luottamaan omaan mieleensä ja sitä yönäytös nimenomaan on. 

Mutta ah ja voih, juuri kun ajattelin, että Pessl lopussa avaa kaiken, niin matto kiskaistaankin vielä kertaalleen jalkojen alta. Yönäytös jää täysin auki, jättäen mielettömän määrän kysymyksiä. Aivan kuten Cordova -elokuvien lopussakin. 

Mutta näin onkin todennäköisesti parempi, sillä takuuvarmasti jäät miettimään kirjaa vielä pitkäksi aikaa sen käsistä laskettuasi. Yönäytös vainoaa ja säikyttelee vielä pitkään jälkikäteenkin. 

Aivan mieletön lukukokemus, kiilaa kirkkaimpaan kärkeen suosikkikirjojeni listalla! 

★★★★★

Giorgio Faletti: Viimeinen katse

Giorgio Faletti; Viimeinen Katse
Alkuteos: Niente di vero tranne gli occhi
Kustantaja: Bazar 2010
Suomentaja: Laura Lahdensuu
Sivuja: 479

"Pimeässä ja odotuksessa on sama sävy.
Maureen painautui pimeään kuin upottavaan nojatuoliin. Hän oli kokenut pimeää oman osansa ja ylikin, niin paljon, että ymmärsi pelätä sitä. Hän oli oppinut liiankin hyvin ja omalla kustannuksellaan, ettei näköaisti aina ole niinkään fyysinen kuin henkinen ominaisuus. Kadulla kulkevan auton lyhdyt piirsivät äkkiä seinälle valoneliön, joka liukui pitkin seinää vikkelästi, vaivihkaisen uteliaana kuin jotakin kuvitteellista pistettä etsien. Huoneen vankilan jälkeen valo tavoitti ikkunan tarjoaman tien vapauteen ja palasi ulos, kiitäen valon heittäneen, ohikiitävän auton lyhdyn perään. Verhojen esiripun, ikkunalasien, seinien tuolla puolen, tuhansien valojen ja neonputkien kellertävässä hämärässä aukesi tuo käsittämätön hulluus jota New Yorkiksi kutsutaan, kaupunki jota kaikki sanovat inhoavansa, mutta jota he yhtä kaikki kulkevat itsepäisesti ristiin rastiin, ainoana ääneenlausumattomana päämääränään tajuta, kuinka vähän vastarakkautta he siltä saavat."

New Yorkissa liikkuu sarjamurhaaja, jonka uhreja yhdistää vain yksi tekijä; he ovat varakkaitten perheitten hyväosaisia aikuisia lapsia. Ensimmäinen uhri on itse pormestarin poika ja tästä syystä pormestari Marsalis vaatii jo poliisivoimista itsensä irtisanoutuneen veljensä osallistuvan tutkimuksiin. Vastahakoisesti Jordan Marsalis suostuu auttamaan sarjamurhaajan etsinnöissä, vaikka oli juuri aikonut vihdoin karistaa New Yorkin katupölyn lahkeistaan.

Alku aina hankala, eikä poliisi tunnu löytävän johtolankoja mistään.

Samaan aikaan Roomassa, Italian poliisin komisario Maureen Martini joutuu järkyttävän kosoiskun uhriksi, jonka lopputuloksena nainen menettää näkönsä.
Onneksi New Yorkissa on kuitenkin lääkäri, joka uskoo pystyvänsä palauttamaan naisen näkökyvyn siirtämällä tämän silmiin uudet verkkokalvot. Eikä aikaakaan, kun komisario Martinin varakas isä lennättää tyttärensä äitinsä, kuuluisan lakinaisen, luo New Yorkiin leikkaukseen.

Leikkaus onnistuu yil odotusten, mutta jotain tuntuu menneen vikaan. Maureen kun saa toisinaan kohtauksia, jotka eivät ole hänen elämästään. Ja pian Maureen tajuaa, että nuo järkyttävät näyt jotka ovat palaneet hänen uusille verkkokalvoilleen ovat yhteydessä kaupungissa riehuvaan sarjamurhaajaan.

Ilman Maureenin kohtauksia, ei poliisi olisi päässyt tutkimuksissaan eteenpäin, vaikka aluksi Maureen epäröikin kertoa kohtauksistaan. Kuka häntä nyt uskoisi? Pitäisivät häntä vain hulluna. Mutta Jordan Marsalis päättää uskoa naista, minkä ansiosta juttu alkaa hiljalleen avautua.

Samalla kun Jordan selvittää veljenpoikansa murhaa, kamppailee tämä omien tunteittensa kanssa. Lysa on mielettömän kaunis ja Jordan tuntee vetoa naista kohtaan, joka on kuin kohtalon oikusta päättänyt vuokrata Jordanin asunnon, josta tämän piti lähteä juuri, kun uutiset veljenpojan murhasta saavuttivat hänet. Mutta Lysalla onkin oma lusikkansa tässä keitoksessa.

---

Kaipasin jotain... värisyttävämpää rikoskirjallisuuden tuotosta, kun lähdin kirjastossa käymään. Guido Brunettit ovat viihdyttäviä, mutta tahdoin, että lukiessa vaara olisi selvästi kouriintuntuvampaa ja tempaisisi lukijansa kokonaan mukaansa. Siksipä viimeinen katse houkutteli kovasti, luettuani takakansitekstin, missä mainittiin sarjamurhaaja. Eihän se voisi olla muuta, kuin juuri sopivan värisyttävää, kamalaa ja kylmää, eikö? 

Falettin kuvailu on koko kirjan läpi vahvaa ja monipuolista. Käytetty kielikin on rikasta, mutta yllättävän karkeaa. Sopien siis käytettäväksi niissä varsin groteskeissa alastonkohtauksissa, joita kirjassa on useampikin. Faletti on sen verran taitava hommassaan, että välillä teki tosissaan mieli kääntää pää pois, niin groteskeja osa kohtauksista oli. 

Kirjan alkuosa tempaisi minut saman tien mukaansa, mutta keskivaiheille päästyäni alkoivat fiilikseni muuttua hieman ristiriitaisiksi, onko tämä nyt hyvä vai huono. Keskiosa kirjasta oli minulle rankkaa läpikahlausta ja varsin hidasta sellaista. Missään välissä ei kuitenkaan tullut mieleenkään jättää kirjaa kesken ja uusinkin lainani tästä syystä, että tahdoin lukea kirjan loppuun. Onneksi en jättänytkään, sillä loppua kohden kirja taas imaisi minut tyystin mukaansa. 

Kritiikkinä mainittakoon nyt se, että ainakin minulle, joka luin tätä yleensä vain raskaitten päivien päätteeksi illalla sängyssä ennen nukkumaanmenoa, kävivät loppupuolella lauserakenteet vähän turhan hakaliksi väsyneelle lukijalle. Löysin itseni vähän väliä tavailemasta lausetta ja pohtimassa sen intonaatioita ja pilkkuja, joita ei siellä ollut. Olenkin aina tykännyt enemmän englannin kielen pilkkusäännöistä, (pilkku tehokeinona) kuin suomen kielen (minkä pilkkusääntöjä en vieläkään kunnolla hallitse, vaan kuten äidinkien opettajani aikoinaan sanoi, käytän pilkkua kuin englannin kielessä). 

Pienen pettymyksenkin koin juonenkäänteitten kohdalta, koskien juurikin tätä pahamaineista sarjamurhaajaa. Kirja ei ollutkaan sitä mitä odotin. Mutta tarkemmin en sano, sillä joutuisin varoittamaan juonipajastuksista ja kehoittamaan hyppimään yli, jos ette tahdo tietä niitä. 

Kaikkiaan kirja oli hyvä. Ei loistava, mutta ei huonokaan. Hyvä, kuvaa täydellisesti sitä, mitä Viimeinen Katse minulle oli. Ajoittain hidasta ja ajoittain niin mukaansa tempaavaa. Vaikka kansitaide ei kyllä tällä kertaa ihan minun makuuni ollutkaan. Yleensä kun tuppaan kansia kehumaan, niin mainittakoon nyt kerrankin, että tämä ei houkutellut kannellaan, vaan takakansitekstillään.

★★★☆☆

Slow Motion

Hiljaiselo täällä blogin puolella tuntuu vain jatkuvan jatkumistaan. Tällä kertaa syynä on kuitenkin varsin raskas tapahtumaketju elämässäni, joka vaatii tällä hetkellä lähes kaiken energiani. Tästä syystä muutamat äänikirjojen arviot jäävät kokonaan tekemättä. Toivon, että tämä vaihe olisi pian ohi, mutta se jää nähtäväksi, kuinka pitkään taistelu vie.

Lukeminen on kuitenkin aina ollut tapani rentoutua ja paeta tarvittaessa liian raskaaksi käyvää todellisuutta, joten kirjoista en tule luopumaan ja yritän parhaani mukaan tehdä arviotkin sitä mukaa, kun saan luettua. Lukutahtini on tällä hetkellä kuitenkin varsin hidasta.

Vaikka puhunkin raskaista ajoista ja tapahtumista, niin tahdon kuitenkin mainita, että suunta on kuitenkin vain positiivinen. Sinne pääseminen on raskasta ja vaati suuria ja tätä pientä ihmistä pelottavia ratkaisuja. Nyt, kun ne on tehty, on suunta vain ylös päin. Tästä selvitään vain voittajana. Kuinka suuressa skaalassa, jää vielä nähtäväksi.

En tahdo kertoa yksityiskohtia tästä taistelusta blogin puolella, eihän se liity rakkaaseen lukuharrastukseen millään tapaa, jolle tämä blogi on pyhitetty. Halusin vain tuoda julki edes jonkinlaisen syyn, miksi lukutahtini on niin hidastunut.

Ehkäpä piankin voin taas heittäytyä kirjojen maailmaan täysin sydämin ja nauttia taas nykyhetkeä enemmän lukemisesta. Nautitaan nyt kuitenkin kaikki tästä alkavasta keväästä! Kohtahan kesäkin on jo täällä. (:

Richard Castle: Heat Wave*

Richard Castle; Heat Wave (Nikki Heat 1)
Äänikirja
Lukija: Johnny Heller
Kustantaja: Tantor Media
Kesto:6h 24min.

""There." The M.E. indicated the café busing station a few feet away. It had caved in from the top so hard it was split in half. The violent splash of ice and blood had already baked into the sidewalk in the minutes since the fall. As Heat stepped over there, she noted that the café umbrellas and the stone walls of the building also wore dried blood, ice spatter, and bits of tissue. She got as close to the wreckage as she dared without contaminating the scene and looked straight up.

"It's raining men."

Nikki Heat didn't even turn. She just sighed his name. "Rook."

"Hallelujah." He held onto his smile until she finally looked at him, shaking her head. "What? It's OK, I don't think he can hear me.""

Nikki Heat on nuori ja menestynyt NYPD:n etsivä (detective), joka kohtaa uuden haasteen, kun hänet määrätään työskentelemään tähtijournalisti Jameson Rookin kanssa. Rook työstää artikkelia NYC:n poliisivoimista. Nikkillä on kova työ ratkaista aluksi itsemurhalta vaikuttava kiinteistönvälittäjän kuolema, kun Rook sörkkii tiellä kummallisine kommentteineen ja vielä oudompine teorioineen.

Tutkimukset saavat uusia käänteitä niin seuraavasta murhasta kuin mafian osallisuudestakin. Ennätys helleaalto koettelee kaupunkia ja Nikki yrittää tulla toimeen sen tosiasian kanssa, että vaikka kuinka raivostuttava Rook onkin, niin joku tässä vetää etsivää kummasti puoleensa.

---

Richard Castle ei tosiaan ole oikea ihminen, vaan ABC:n televisiosarja Castlen päähenkilö, joka on siis mysteerikirjailija. Nikki Heat kirjasarja on osana televisiosarjaa ja lisääkin kivasti hieman kolmiulotteisuutta. Castle on yksi suosikki tv-sarjoistani, joten ajattelin, että kerran Heat -kirjat on oikeasti kirjoitettu, niin pitäähän ne nyt vilkaista, mistä on kyse. Näitä on kuitenkin vähän hankalampi saada käsiinsä, mutta onneksi löysin nämä äänikirjat, jotka toimivat loistavasti muunmuassa salilla rehkiessä.

Ensimmäiseksi sanon sen, että jo tv-sarjaa katsoessani, olen ihastunut syvästi näihin herra Castlen kirjojen kansiin. NYC on unelmien kaupunki, jonne on vielä joku päivä päästävä ja nämä kannet onnistuvat luomaan juuri sen tunnelman, mikä saa tarttumaan fyysiseen kirjaan. 

Mutta myönnettäköön, että olin hieman pettynyt lukijaan. Johnny Hellerillä on kyllä miellyttävä ääni, mutta jotenkin toivoin, että lukija olisi ollut nainen. Onhan päähenkilökin nainen. Jostain syystä en niiin hirveästi pitänyt Hellerin etsivälle antamasta äänestä, muuten mies kyllä toimi lukijana loistavasti, vain Nikkin äänen olisin tahtonut kuulla toisenlaisena. Tai vaikka sitten Nathan Fillionin lukemana. Ei todellakaan siis millään pahalla herra Helleriä kohtaan, odotin vain jotain muuta. 

Itse tarina toimii kyllä hyvin! Malli on hyvin samanlainen tv-sarjaan nähden ja tapahtumat voisi hyvin kuvitella myös televisioon. Harvemmin olen tällaiseen kerrontaan törmännyt, mutta se oli pelkästään positiivinen yllätys. Tai sitten se johtuu siitä, että olen lukenut enemmän kirjoja, joissa rikoksen ratkoja on amatööri, eikä siis poliisivoimista. Ja tässäkin kyseisen amatöörietsivän osan tarjoaa juurikin Jameson Rook (ja tv-sarjassa sitten itse herra Castle).

Heat Wave sisältää juuri sopivassa suhteessa rauhallisempaa todisteiden tutkiskelua, spekulointia, teorioita, toimintaa ja juonenkäänteitä. Pitää siis mielenkiinnon yllä taidokkaasti.

Monissa kirjan hahmoissa on samoja piirteitä, kuin sarjankin hahmoissa, vaikka ovatkin näennäisesti eroteltavissa, vähintäänkin nimiltään, jotka nekin muistuttavat hieman toisiaan ja on selvästi pääteltävissä, kuka on hahmon inspiraationa toiminut. 

Suosittelen siis ehdottomasti muillekin Castle faneille, sillä Heat Wave on kuin jakso sarjasta, ehkä tosin kaksiosainen. Tämä toimi tosiaan vieroituslääkkeenä, kun en sarjan jaksoja päässyt katsomaan, koska mieheni, jonka kanssa sarjaa katson, huiteli jossain biljardikeppiensä kera tökkimässä numeroituja palloja. 

Lukeminen on jäänyt tästä syystä tosiaan hieman vähemmälle, kun olen vaihteeksi koukuttunut tapittamaan tv-sarjaa, joka pitää tiukasti otteessaan. Onneksi äänikirjat kulkevat kaikkialle helposti mukana.

Sanottakoon nyt vielä kuitenkin, että tahtoisin todella tietää, kuka tai ketkä nämä kirjat on todellisuudessa kirjoittanut. Jääköön tämä ainokaiseksi Nikki Heat -sarjan arvosteltavaksi kirjaksi, ellei jotain muutu radikaalisti seuraavissa osissa.

★★★★☆

Chris Ewan: The Good Thief's Guide to Amsterdam*

Chris Ewan; The Good Thief's Guide to Amsterdam
Äänikirja
Lukija: Simon Vance
Kustantaja: AudioGO
Kesto:7h 16min.

"The American checked over my shoulder, towards the doorway, then over his own shoulder, towards the rear of the bar. When he was satisfied that his neck worked just fine and that nobody was eavesdropping on our conversation, he reached inside the front pouch of his windbreaker and removed a small object that he placed on the wooden table before me. The object, it turned out, was a monkey figurine, about the size of my thumb. The monkey was sat on his haunches, knees up around his chest, with his front paws covering his eyes and his mouth wide open, as if in shock at whatever it was he'd just seen inside the windbreaker.

"See no evil," I said, half to myself, and the American nodded and crossed his arms in front of his chest.

I picked up the monkey for a closer look. From the weight and the dry, gritty feel of it, I could tell the figurine had been rendered in plaster of Paris, which went some way to explaining why the finish was not very precise. The look of astonishment I'd read on the monkey's mouth could just as easily have been intended to show fear or even dumb joy by its maker. All things considered, it was hard to imagine it was worth more than a handful of pounds, or even dollars or euros for that matter."

Charlie Howard on kirjailija, joka matkustaa ympäri maailmaa kirjoittaen jännäreitä ammattivarkaasta. Saadakseen teksteistään mahdollisimman autenttisia, tekee herra Howard aina toisinaan itsekin varkaan hommia, kunhan palkkiosta sovitaan.

Amsterdamissa ollessaan Charlieen ottaa yhteyttä amerikkalainen mies, joka tarjoutuu maksamaan tälle 20000 euroa, jos tämä onnistuu ryöstämään kaksi pientä apinafiguuria, jotka vaikuttavat täysin arvottomilta, kolmas figuuri on jo amerikkalaisen itsensä hallussa. Keikka vaikuttaa liian helpolta ollakseen totta ja Charlie onkin kahden vaiheilla, ottaako homman vastaan vai ei.
Charlie päättää kuitenkin kokeilla ja vaikka ryöstö onnistuu ilman kummempia ongelmia, kirjailijan toimittaessa figuureja amerikkalaiselle, saa tämä huomata, että mies on pahoinpidelty lähes hengiltä ja kolmas figuuri on kadonnut.

Pian Charlie huomaa olevansa keskellä tilannetta, joka muistuttaa Cary Grantin elokuvaa tallelokeroineen, uhkaavine henkilöhahmoineen, eikä sovi unohtaa edes neitoa hädässä.

---

Tarvitsin taukoa Cleo Coylen Coffeehouse Mystery -sarjasta ja The Good Thief's Guide -sarja vaikutti niin lupaavalta, että pakkohan sitä oli kokeilla. Siis ihan totta, ketä ei houkuttelisi maailmaa kiertävä kirjailija-varas? Varsinkin kun sarjassa ovat edustettuna Amsterdamin lisäksi sellaiset kaupungit kuin Pariisi, Venetsia ja Berliini, Vegasia unohtamatta.

The Good Thief's Guide to Amsterdam oli juurikin sitä mitä kaipasin. Toki, henkilöhahmot eivät ehkä olleet niitä pisimmälle mietittyjä yksilöitä, mutta kirja oli mukavan kevyt ja varsin hauska. Tulihan tämä kuunneltua kahdelta istumalta, vaikka istumalhaksia tänä aikana kulutettiin varsin vähän. Äänikirjana tämä siis toimi loistavasti! 

Jäin kuitenkin kaipaamaan vielä lisää kuvailua Amsterdamista. En ole käynyt kaupungissa (vielä...) kertaakaan ja toivoin, että ehkä tämä kirja tekisi paikkoja omalla tavallaan tutummaksi. No eihän se ole kuitenkaan näiden kirjojen idea, toimia matkaoppaana, niitä saa kaupan hyllyiltä erikseen. 

Kun ei odota mitään kirjallista taideteosta, olen varma, että humoristisen rikoskirjallisuuden parissa viihtyy loistavasti. Itse ainakin viihdyin. Mutta koska kaipailin tosiaan hieman raaempaa menoa, jäi tämän sarjan toinen osa vielä odottelemaan vuoroaan. Siihen asti, että olen saanut verestä ja suolenpätkistä tarpeekseni..

Huomauttaakseni vielä ennen vetäytymistäni... Olkaahan siis oikein kilttejä ja arvostakaa tuota katkelmaa tekstin alussa. Oli lievästi sanottuna hankala saada se teille tänne blogin puolelle ja aikaa tuhrasin siihen lähemmäs pari tuntia. Tätä otetta ei tosiaan oltu lisätty minnekään perus kanaviin (youtube, soundcloud yms), mistä se olisi ollut  helppo istuttaa blogiin. Joten tein sen siis itse, väsyneenä. Ei se yksinkertaisin homma kun pää ei enää pelaa, kun se huutaa unta. Kello oli siis melkein jo aamuyön puolella, kun tuota otetta tänne värkkäsin, vaikka tämä arvio näin päivällä ilmestyykin. Mutta nyt on sitten Soundcloud -sivustolla tili Kirjakololle, mitä aion käyttää jatkossakin, mikäli en muuta kautta löydä katkelmia kuuntelemistani äänikirjoista.

Ja jälleen tosiaan, kuuntelen äänikirjani englanniksi lähes poikkeuksetta, mistä syystä myös katkelmat äänikirjoista, ja niiden yhteydessä kirjoitetut pätkät tekstistä, ovat englanniksi.

★★★★☆

Donna Leon: Kuolema tekee tiliä

Kuva.

Donna Leon; Kuolema tekee tiliä
Alkuteos: Death and Judgment
Kustantaja: Otava 2000
Suomentaja: Kristiina Rikman
Sivuja: 301 (pokkari 2012)

" "Tavallisesti varttitunnin. Vakiasiakkaat saavat josku olla pidempään. Mutta jollen minä palaa pian hän rupeaa kyselemään ja panee minut kertomaan miksi meillä meni niin pitkään."
Brunetti ymmärsi Maran puheesta, että tämän oli vastattava kaikkiin kysymyksiin, joita parittaja esitti. Hän pohti hetken itsekseen kannattaisiko miehelle paljastaa, että poliisi oli kyselly hänen asioistaan. Hän katsoi naisen painuksissa olevaa päätä ja mietti minkä ikäinen tämä mahtoi olla. Kahdenkymmenenviiden? Kahdenkymmenen?
"Hyvä on", hän sanoi ja nousi.
Nainen liikahti hämästyneenä ja katsoi häntä. "Siinäkö kaikki?" hän kysyi.
"Siinä kaikki."
"Entä pikapano?"
"Mikä?" Brunetti kysyi yllättyneenä.
"Pikapano. Sitä meiltä tavallisesti vaaditaan, kun poliisi on esittänyt kysymyksiään." Hänen äänensä oli neutraali, ei tuomitseva, väsynyt."

Venetsialaiskomisario Guido Brunetti tutustuu kansainvälisen tyttökaupan karmaisevaan arkeen Syyskuun loppu heittää ensilumen Pohjois-Italian vuorille ja suistaa rekan jyrkkään rinteeseen. Perävaunusta löytyy puistattava lasti. Juna tuo Santa Lucian asemalle tunnetun venetsialaisen asianajajan - päähän ammuttuna. Voivatko nämä tragediat liittyä toisiinsa? Komisario Brunetti toteaa pian, että monen mahtimiehen elämä kuhisee puistattavia salaisuuksia. Rähjäisestä baarista löytynyttä johtolankaa keriessään Brunetti joutuu ottamaan yhteyttä tuttuihin poliiseihin ympäri maailmaa. Ja ennen kuin murhat saadaan loppumaan, myös komisarion oma perhe kokee järkytyksen.
Teksti lainattu täältä.

---

Edellinen Leonin teos, Verikivet, oli harmikseni minulle pettymys. Olin odottanut paljon, koska Italia ja Venetsia. Ja näistä samoista syistä tartuin Donna Leonin teoksiin uudemman kerran ja päätin antaa kehutulle kirjailijalle uuden mahdollisuuden. Ja siksi, että Suomalaisesta kirjakaupasta sai 3 pokkaria 15 eurolla ja minulla sattui olemaan käytettävissäni juurikin 15 euroa viimevuodelta kertyneitä bonuksia. Valitsin siis pinosta kolme Leonin kirjaa, jotka vaikuttivat varsin lupaavilta. Italia vain vetoaa miljöönä aina, minkäs sille teet. 

Tällä kertaa janosin pitkän fantasiaputken jälkeen kunnon murhamysteeriä. Tästäkin syystä Brunettin tutkimukset sattuivat hyvään väliin. Kuolema tekee tiliä käsittelee varsin synkkää aihetta, seksikauppaa. Ja muutamissakin kohdissa kirjaa pysähdyin melko pöyristyneenä miettimään, kuinka tämmöinen on mahdollista, kuinka joku voi tosissaan nauttia jostain niin brutaalista ja sanalla sanoen sairaasta. Vaikka tämä toki on täyttä fiktiota, mutta silti tiedän, että jotain vastaavaa, ellei juurikin tätä, on vähintäänkin tapahtunut joskus aiemmin, ellei tapahdu jossakin (kehittyneemmässä, helpommassa ja sairaammassa) muodossa edelleen. Puistattavaa. 

Hyvän kirjan tunnistaa siitä, että se ihan tosissaan saa miettimään tämän maailman sairautta.

Ilokseni tosiaan sain huomata, että Kuolema tekee tiliä ylläpiti mielenkiintoni alusta loppuun ja kirja olikin ihan päivässä parissa luettu. Pettymys tämä ei siis missään nimessä ollut ja onneksi taivuin antamaan toisen mahdollisuuden! Ei tämä nyt varsinaisesti tajunnan räjäyttävä lukukokemus ollut, mutta juuri sitä mitä tarvitsinkin.

Huomautuksen sana on kuitenkin sanottava. Ei, ei itse tarinasta tai kirjoituksesta. Vaan tämän painoksen käännöksen laadusta. Siis en ole vielä aikaisemmin törmännyt kirjaan, joka olisi kuhissut näin tiuhaan kirjoitusvirheitä! Eikö näitä oikolueta ollenkaan? Ihan totta. Karmivaa lukea kansien väliin painettua (nidotun laitoksen kuudes painos!) tekstiä, joka on näinkin laajassa levikissä, joka vilisee virheitä. Lukukokemus siinä kärsii.

Kyllä. Kirjoitusvirheet ovat varsin inhimillisiä, enkä itsekään kirjoita ilman niitä, varsinkaan jos en keskity kunnolla. Mutta silti. 

Loppusanasiksi vielä, että Kuolema tekee tiliä kirjan siivittämänä siirryin heti seuraavaan Brunettiin, jonka olin napannut mukaani, Ylimyksen kuolemaan. Tästä en kuitenkaan julkaise arviota, sillä se olisi samantyylinen kuin tämä, vaikka kirjan aihe on toki ihan erilainen. Ylimyksen kuoleman luettuani siirryin vielä viimeisimpään ostamaani Leonin teokseen Ystävä sä lapsien, mutta kirjan keskivaiheilla aloin janoamaan lisää toimintaa ja vaaran tuntua, joten tämä jäi toistaiseksi kesken. Palaan tähän kyllä varmasti vielä myöhemmin, kunhan saan brutaaliuden tarpeen täytettyä. 

Mistä tietää, että on viimeaikoina lukenut paljon murhamysteerejä? Siitä, kun kyseiset mysteerit tulevat jo uniisikin.

★★★☆☆

Ensimmäinen rikottu uuden vuoden lupaus

No pitihän se arvata, ettei tämä neiti uudenvuoden lupauksiaan onnistu pitämään. Säännöllisempi bloggaaminen kun on tosiaan jäänyt. Kirjoja olen kyllä Hobitin jälkeen lukenut ja kuunnellut semi ahkerasti. Mutta esimerkiksi Cleo Coylen Coffeehouse Mystery -sarjasta en aio yhtä arvostelua enempää kirjoittaa, vaikka on toki myönnettävä, että teksti on (mielestäni!) parantunut ja sarja on melkolailla koukuttanut minut, vaikka toisinaan niin kovasti ärsyttääkin. Yksi arvostelu tästä sarjasta kuitenkin riittänee kertomaan tarpeeksi.

Näiden mysteerien lisäksi olen myös uppoutunut Tolkienin Taru Sormusten Herrasta trilogiaan, josta kirjoitan arvion sitten, kun saan kaikki kolme teosta luettua. Fantasiakiintiö on kuitenkin tällä hetkellä nyt täynnä ja Kuninkaan paluu saa odottaa parempaa hetkeä.

Eräs äänikirja odottaa arvosteluaan, kunhan saan aikaiseksi etsiä teille siitä pienen näytteen. Tämäkin on osa kirjasarjaa, josta luulen kuitenkin kirjoittavani vain tämän yhden arvion. En päätäni kuitenkaan pantiksi pistä, mikäli muut osat iskevät pöytään jotain uutta ja yllättävää.

Huomiseksi aion kuitenkin vielä naputella arvion Donna Leonin Guido Brunetti kirjasta Kuolema tekee tiliä.

Koska olen tunnetusti varsin epäsäännöllinen bloggaaja, kannattaa pitää silmällä Goodreads -profiiliani, minne päivittyy säännöllisesti kulloinenkin lukutilanne. Sivupalkista löytyvät nyt myös tällä hetkellä luettavana tai kuunneltavana olevat kirjat/äänikirjat ja linkit niiden Goodreads sivustolle. 

Myös Instagram tiliä blogcherie kannattaa kurkkia, sieltä kun löytää takuuvarmasti aina uudet kirjahankinnat kuvien muodossa. Tilille toki putkahtaa usein myös kuvia ihan jokapäiväisestä arjesta, ei ainoastaan kirjoista.

Mutta pitemmittä puheitta, alan päivittelemään niin hyisen talvista headeria keväisemmäksi ja naputtelemaan arviota huomiselle. Ja sitten iskenkin kirjastosta lainatun Viimeisen katseen pariin.