Donna Leon: Kuolema tekee tiliä

Kuva.

Donna Leon; Kuolema tekee tiliä
Alkuteos: Death and Judgment
Kustantaja: Otava 2000
Suomentaja: Kristiina Rikman
Sivuja: 301 (pokkari 2012)

" "Tavallisesti varttitunnin. Vakiasiakkaat saavat josku olla pidempään. Mutta jollen minä palaa pian hän rupeaa kyselemään ja panee minut kertomaan miksi meillä meni niin pitkään."
Brunetti ymmärsi Maran puheesta, että tämän oli vastattava kaikkiin kysymyksiin, joita parittaja esitti. Hän pohti hetken itsekseen kannattaisiko miehelle paljastaa, että poliisi oli kyselly hänen asioistaan. Hän katsoi naisen painuksissa olevaa päätä ja mietti minkä ikäinen tämä mahtoi olla. Kahdenkymmenenviiden? Kahdenkymmenen?
"Hyvä on", hän sanoi ja nousi.
Nainen liikahti hämästyneenä ja katsoi häntä. "Siinäkö kaikki?" hän kysyi.
"Siinä kaikki."
"Entä pikapano?"
"Mikä?" Brunetti kysyi yllättyneenä.
"Pikapano. Sitä meiltä tavallisesti vaaditaan, kun poliisi on esittänyt kysymyksiään." Hänen äänensä oli neutraali, ei tuomitseva, väsynyt."

Venetsialaiskomisario Guido Brunetti tutustuu kansainvälisen tyttökaupan karmaisevaan arkeen Syyskuun loppu heittää ensilumen Pohjois-Italian vuorille ja suistaa rekan jyrkkään rinteeseen. Perävaunusta löytyy puistattava lasti. Juna tuo Santa Lucian asemalle tunnetun venetsialaisen asianajajan - päähän ammuttuna. Voivatko nämä tragediat liittyä toisiinsa? Komisario Brunetti toteaa pian, että monen mahtimiehen elämä kuhisee puistattavia salaisuuksia. Rähjäisestä baarista löytynyttä johtolankaa keriessään Brunetti joutuu ottamaan yhteyttä tuttuihin poliiseihin ympäri maailmaa. Ja ennen kuin murhat saadaan loppumaan, myös komisarion oma perhe kokee järkytyksen.
Teksti lainattu täältä.

---

Edellinen Leonin teos, Verikivet, oli harmikseni minulle pettymys. Olin odottanut paljon, koska Italia ja Venetsia. Ja näistä samoista syistä tartuin Donna Leonin teoksiin uudemman kerran ja päätin antaa kehutulle kirjailijalle uuden mahdollisuuden. Ja siksi, että Suomalaisesta kirjakaupasta sai 3 pokkaria 15 eurolla ja minulla sattui olemaan käytettävissäni juurikin 15 euroa viimevuodelta kertyneitä bonuksia. Valitsin siis pinosta kolme Leonin kirjaa, jotka vaikuttivat varsin lupaavilta. Italia vain vetoaa miljöönä aina, minkäs sille teet. 

Tällä kertaa janosin pitkän fantasiaputken jälkeen kunnon murhamysteeriä. Tästäkin syystä Brunettin tutkimukset sattuivat hyvään väliin. Kuolema tekee tiliä käsittelee varsin synkkää aihetta, seksikauppaa. Ja muutamissakin kohdissa kirjaa pysähdyin melko pöyristyneenä miettimään, kuinka tämmöinen on mahdollista, kuinka joku voi tosissaan nauttia jostain niin brutaalista ja sanalla sanoen sairaasta. Vaikka tämä toki on täyttä fiktiota, mutta silti tiedän, että jotain vastaavaa, ellei juurikin tätä, on vähintäänkin tapahtunut joskus aiemmin, ellei tapahdu jossakin (kehittyneemmässä, helpommassa ja sairaammassa) muodossa edelleen. Puistattavaa. 

Hyvän kirjan tunnistaa siitä, että se ihan tosissaan saa miettimään tämän maailman sairautta.

Ilokseni tosiaan sain huomata, että Kuolema tekee tiliä ylläpiti mielenkiintoni alusta loppuun ja kirja olikin ihan päivässä parissa luettu. Pettymys tämä ei siis missään nimessä ollut ja onneksi taivuin antamaan toisen mahdollisuuden! Ei tämä nyt varsinaisesti tajunnan räjäyttävä lukukokemus ollut, mutta juuri sitä mitä tarvitsinkin.

Huomautuksen sana on kuitenkin sanottava. Ei, ei itse tarinasta tai kirjoituksesta. Vaan tämän painoksen käännöksen laadusta. Siis en ole vielä aikaisemmin törmännyt kirjaan, joka olisi kuhissut näin tiuhaan kirjoitusvirheitä! Eikö näitä oikolueta ollenkaan? Ihan totta. Karmivaa lukea kansien väliin painettua (nidotun laitoksen kuudes painos!) tekstiä, joka on näinkin laajassa levikissä, joka vilisee virheitä. Lukukokemus siinä kärsii.

Kyllä. Kirjoitusvirheet ovat varsin inhimillisiä, enkä itsekään kirjoita ilman niitä, varsinkaan jos en keskity kunnolla. Mutta silti. 

Loppusanasiksi vielä, että Kuolema tekee tiliä kirjan siivittämänä siirryin heti seuraavaan Brunettiin, jonka olin napannut mukaani, Ylimyksen kuolemaan. Tästä en kuitenkaan julkaise arviota, sillä se olisi samantyylinen kuin tämä, vaikka kirjan aihe on toki ihan erilainen. Ylimyksen kuoleman luettuani siirryin vielä viimeisimpään ostamaani Leonin teokseen Ystävä sä lapsien, mutta kirjan keskivaiheilla aloin janoamaan lisää toimintaa ja vaaran tuntua, joten tämä jäi toistaiseksi kesken. Palaan tähän kyllä varmasti vielä myöhemmin, kunhan saan brutaaliuden tarpeen täytettyä. 

Mistä tietää, että on viimeaikoina lukenut paljon murhamysteerejä? Siitä, kun kyseiset mysteerit tulevat jo uniisikin.

★★★☆☆