Kustantaja: Gummerus 2013
Sivuja: 350
"Askeleet kosteassa asfaltissa. Lits, lits. Muistan, miltä kuulosti, kun Claran hamsterinpoikaset paiskautuivat katuun. Kuului litsahdus, lähes huomaamaton ääni. Pennut olivat karvattomia, vaaleita, vielä sokeita. Emo ei näyttänyt välittävän, vaikka poikaset katosivat häkistä. Äidit eivät useinkaan välitä.
Äiti uskoi, kun kerroin poikasten karanneen ja kadonneen tietymättömiin. Tai ehkä hän halusi uskoa. Näyttelin niin vakuuttavasti, että melkein uskoin siihen itsekin. Surimme yhdessä poikasten katoamista. Pidimme hautajaiset, minä olin pappi ja hatausurakoitsija, äiti piti puheen, jonka minä olin sanellut. Tiesin kyllä, miten hautajaisten kuuluu edetä.
Joskus yöllä kuulen niiden putoavan asfalttiin. Lits, lits. Myös hamstereiden emo katosi. Muistan yhä värisevät ruumiin kädessäni, pehmeän turkin alta hehkuneen lämmön. Se jäykistyi nopeasti. Outoa, kuinka jäykältä ruumis tuntui, vaikka turkki oli yhä pehmeä. Vikinää en muista, jos emo sitä edes päästi, pennut eivät ainakaan. Ne putosivat hiljaisina, lits, lits, samalla tavoin kuin askeleet iskevät asfalttiin sateisena yönä."
Yksityisetsivä Arianna de Bellis saa toimeksiannon parlamentaarikolta. Tämä epäilee sisarpuolensa olevan vaarassa. Arianna alkaakin rauhassa selvittelemään, mitä parlamentaarikko Lucarellin sisaren elämässä on meneillään. Mutta ennen minkäänmoista varsinaista edistystä tutkimusten saralla, löytyy Laura Lucarelli, parlamentaarikon sisko, kuolleena.
Arianna tuntee kovaa syyllisyyttä kohteensa kuoleman vuoksi ja vaikka parlamentaarikko käskeekin yksityisetsivää vetäytymään jutusta, ei Arianna pysty niin tekemään ja alkaa omatoimisesti ratkomaan kummallista vyyhteä.
Tutkimukset vievät Ariannaa ympäri Roomaa ja yliopiston assyriologian osastoa, kuin terroristiepäiltyjen majoituksiakin. Selviää, että parlamentaarikon tytär on jollain tapaa tekemisissä terroristiksi epäillyn miehen kanssa. Samainen mies näyttäisi vielä lisäksi olevan täydellinen epäilty Laura Lucarellin murhaan. Tällä kummallisella, linkkaavalla miehellä on olemus, joka puistattaisi lähes ketä tahansa, on kaiken lisäksi vielä suurempikin suunnitelma, josta Arianna pääsee perille viime tipassa.
Murhatutkimuksen lomassa Arianna ehtii myös lämmitellä välejään erään Bartolomeon kanssa, vihdoinkin ja selvitellä omaa mystistä menneisyyttään. Mitä kaikkea nuori Arianna onkaan tehnyt joko omasta tahdostaan tai el Lobon painostuksesta.
---
Kirjastossa jonotuslista oli pitkä, mutta vihdoin sain kuin sainkin uusimman Arianna de Bellis tutkii -sarjan osan käsiini. Jo sitä olin odotellutkin! Ja kyllä, aion aivan varmasti hankkia tämän sarjan omaankin kirjahyllyyn, kunhan aika on sille hieman sopivampi.
Mutta kuten edellinenkin osa, oli kosto ikuisessa kaupungissa ennen kaikkea viihdyttävä ja nautinnollinen lukukokemus. Juuri sopivassa suhteessa ihmissuhdedraamaa kuin vaaratilanteita. Ja Valan teksti vain soljuu silmien edessä vaivattomasti eteenpäin.
Lisäksi rakastan kaikkia ihania historiallisia faktoja ja kuvauksia Roomasta. Matkakuume vain nousee, ja nälkä kasvaa ihanista italialaisista ruoista lukiessa.
Mutta tässä kirjassa oli myös ehdottomasti toinen puoli, karkeampi ja ehkä värisyttävämpi kuin edellisessä de Bellis -tutkii sarjan osassa. Yllä lainaamani tekstinpätkä oli yksi vaikeimmista kohdista koko kirjassa. Sain vain vaivoin kahlattua sen läpi ja kyseinen pätkä aiheutti huomattavan pitkän pahoinvoinnin, niin henkisen kuin fyysisenkin, aallon. Puistattavaa. Täydet pisteet siis Valalle taidosta kuvata ihmistä, jonka sydämessä ei ole lämpöä, joka on kaikkea muuta kuin inhimillinen. Enkä todellakaan olisi osannut odottaa sitä, kuka tämä sairas ihminen todellisuudessa oli.
Kosto ikuisessa kaupungissa raotti jo hieman verhoa Ariannan salaperäiseen menneisyyteen ja antoi pieniä tiedon rippeitä siitä, kuka tämä el Lobo oikeastaan on. Enkä jaksaisi odottaa niin millään näitä tietoja. Tahdon tietää! Vala teki sen siis taas. Jätti minut kaipaamaan lisää nythetisamantien.
Minun vain on saatava tietää, mitä Ariannan menneisyydessä on tapahtunut ja mikä on el Lobon rooli.
Ja mainittakoon jälleen kerran mielettömän kaunis kansi! Tämä on näitä teoksia, jotka nappaa hyllystä jo pelkän kannen perusteella, lähes välittämättä takakansitekstistä tai kirjan nimestä.
Seuraavaa osaa siis odottaessa.
Pahoittelut muuten kuvasta, jostain syystä Gummeruksen nettisivut eivät minulla ole ikuisuuteen toimineet, joten jouduin googlen kuvahaun avulla ryöstämään kuvan.
★★★★☆
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti