Alkuteos: Pomegranate Soup
Kustantaja: Helmi 2006
Suomentaja: Henna Kaarakainen
Sivuja: 302
"Gush-e flia, eli elefantinkorvia, kuten muitakin friteerattuja herkkuja, paistetaan rasvassa kunnes ne ovat kullanvärisiä ja niistä tihkuu kaikkea mahdollista kiellettyä. Muodoltaan leivonnaiset muistuttavat suurta rusettia, tai farfallepastaa, mutta makunsa puolesta ne kuuluvat donitsiherkkujen perheeseen. Gush-e filia valmistetaan yleensä juhlahetkiä varten, ja se on yksinkertaisuudessaan herkullisempaa kuin monimutkaisemmat jälkiruoat. Tuona huhtikuun päivänä Marjan oli päättänyt valmistaa elefantinkorvia juhlistaakseen hyvä onnea, jota he olivat saaneet osakseen muutettuaan Ballinacroaghiin lähes kuukausi sitten. Lounasaikoina tilauksia virtasi tasaiseen tahtiin, mutta myös Baharia parin ensimmäisen viikon ajan varjostanut musta pilvi oli hälvenemässä. Kukapa sen tiesi, Marjan pohdiskeli, ehkäpä kaikki kävisi tällä kertaa hyvin"
Kolme iranilaissisarusta pakenevat vallankumousta ja monien mutkien kautta päätyvät Irlantilaiseen pieneen syrjäkylään Ballinacroaghiin. Kaikessa hiljaisuudessa siskokset puurtavat avatakseen kahvilan kauppakadulle ja kun Babylon Café viimein aukeaa, eivät pikkukyläläiset otakaan sitä avosylin vastaan.
Pikkuhiljaa kuitenkin huumaavat persialaiset tuoksut houkuttelevat ensimmäiset, epäluuloiset kyläläiset sisälle ja hitaasti, mutta varmasti Babylon Cafe kasvattaa vakiasiakaskuntaansa, keräten samalla kuitenkin muutaman vihollisenkin, jotka eivät karta keinoja saadakseen ulkomaisen kahvilan sulkemaan ovensa.
---
Lumoavien mausteiden kahvila on ehdottomasti mitä herkullisinta luettavaa. Persialaiset herkut oikein maistaa kielenkärjellään lukiessaan Mehranin kutsuvia kuvauksia niin elefantinkorvista kuin granaattiomenakeitosta. Lisäksi jokaisen luvun alkuun ripotellut reseptit ovat mahtava lisä koko kirjalle, muutama resepti sieltä pitää kopioida vielä itsellekin talteen kokeiltavaksi.
Mutta vaikka kirja onkin mitä herkullisin, niin juonellisesti se ei kaikista rikkain ole. Minun oli hankala tehdä kirjan kuvausta, sillä en koko tämän pariviikkoisen aikana, joka kirjan hiljalleen lukemiseen kului, saanut juonesta oikein mitään irti. Älkää käsittäkö väärin; nautin lukemisesta kyllä. Välillä kun on mukava lukea jotain, minkä juoni on rauhallinen, eikä niin räiskyvä ja juuri tällaiseen nautiskeluun Lumoavien mausteiden kahvila on mitä otollisin valinta.
Kaikenkaikkiaan siis oikein miellyttävää luettavaa, vaikkakin itseäni muutama pikkuseikka häiritsi. Ensinnäkin ne nimet! Kirja vilisi itselleni hankalalukuisia nimiä, esim. Ballinacroagh, jonka tavasin pariinkin otteeseen aluksi ja yritin epätoivoisesti keksiä, miten kysenen nimihirviö kuuluisi oikeaoppisesti lausua (englanti kun ei normaalisti tuota ongelmia), tai sitten Dervla, voi pyhä pahvi kun meinasi väsyneenä mennä ajatukset solmuun tätä lukiessa. No, pikkuseikkahan tämä todella oli.
Toisena mainittakoon herra Thomas McGuire, ja muutama muukin kirjan hahmoista. Niiiin kamalia ihmisä että, hrrrr. Yh. Kamalia, suorastaan hirveitä. Mutta kirjailija on onnistunut luomaan voimakkaita henkilöhahmoja ja herättämään niillä tunteita, eli loppujenlopuksi tämähän on vain hyvä asia.
Ja kolmanneksi juoneen liittyen se, että lähes kirjan loppupuolelle asti Mehran etäisesti vihjaa sisarusten menneisyyteen, kuin siellä olisi tapahtunut jotain suurta ja mullistavaa. Mutta ei, varsinkaan aluksi, niin merkittävästi, että vihjailua jäisi kovinkaan pohtimaan. Vasta aivan loppuvaiheilla alkaa sitten tapahtua ja sisarusten menneisyyskin paljastua. Olisin vain kaivannut ehkä vähän reilumpaa vihjailua ja jonkinnäköisiä vihjeitä mitä on odotettavissa.
Mutta valitukset sikseen ja palataan ajatuksissa niihin huumaaviin perisalaisiin tuoksuihin, jotka leijailevat siskosten samovaarista ja kahvilan ovesta kutsuen kyläläisiä lounaalle.
★★★☆☆
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti