Jennifer Lee Carrell; Shakespearen Salaisuus

Jennifer Lee Carrel; Shakespearen Salaisuus   
Alkuteos: Interred With Their Bones
Kustantaja: Bazar 2010
Suomentaja: Laura Jänisniemi
Sivuja: 510 (524)

"Vilkaisin käden osoittamaa riviä, ja äkkiä minun teki pahaa. Se ei ollut vuorosana vaan parenteeri. Ei Hamletista vaan Titus Andronicuksesta, Shakespearen raaimman näytelmän raaimmasta kohdasta. Väkivalta oli niin raakaa, että se repi vatsaan mustan aukon. Niin raakaa ettei edes Shakespeare ollut yrittänyt pukea sitä runomuotoon: Keisarinnan pojat, Chrion ja Demetrius, saapuvat tuoden raiskattua Laviniaa, jolta molemmat kädet ja kieli on katkaistu. 
"Mitä nimellä on merkitystä?" vainoojani oli kähissyt. "Ehkä sinunkin nimesi pitäisi vaihtaa." 
Laviniaksiko?
"Kate", sanoi miesääni olkani takana. Kirkaisin, ja käsi painui suulleni."

Kate Stanley on amerikkalainen Shakespeareen erikoistunut kirjallisuuden tutkija, joka on sittemmin siirtynyt akateemisesta maailmasta teatterin pariin ja päätynyt Lontoon Globeen ohjaamaan Shakespearen Hamlet -näytelmää.

Kesken harjoitusten vain vähän ennen ensi-iltaa Katen tutkijakollega ja mentori pamahtaa näyttävästi paikalle Hamletin isän haamuna. Rosalind "Roz" Howard on lievästi sanottuna omalaatuinen tapaus, eikä Katelle ole yhteisistä vuosista jäänyt kovinkaan houkutteleva muistikuva. Roz on kuitenkin päättänyt saada Katen mukaansa. Harvardin Shakespeare asiantuntija kertoo Katelle löytäneensä jotain, muttei suostu paljastamaan mitä. Tämä vaatii Katea ottamaan vastaan pienen kultaiseen käärityn lahjan, seuraamaan ja menemään sinne, minne kyseinen lahja ohjaajamme johdattaa.

Ennen kuin Kate saa enempää selvyyttä, mistä on kyse, syttyy Globe palamaan. Kuten satoja vuosia sitten, tismalleen samana päivänä.
Tulipalon aiheuttaman hälinän vihdoin laannuttua teatterin lavalta löydetään ruumis, Rozin ruumis. Rajun tulipalon suojissa on tehty murha, joka on kuin suoraan Hamletista, Hamletin isän murha.

Kate ei osaa päättää, tehdäkö kuten professori Howard on kehottanut ja lähteäkö seuraamaan tietä, jonka lahja viitoittaisi. Mutta kotiinpaluumatkallaan Kate saa huomata, että joku on päässyt jo hänen kannoilleen. Joku, Rozin murhaajako, on ehätänyt jo Katen asunnolle, mikä ajaa naisen päätökseen vihdoin avata Rozin antama lahja ja lähteä seuraamaan sitä.

Roz on jättänyt jälkeensä arvoituksellisen palapelin, jota Kate alkaa ratkomaan. Mutta Kate ei ole yksin, vaan murhaaja pysyy aivan naisen kintereillä ja pian ruumiita alkaa tippua. Jokainen murha on kuin kopio Shakespearen näytelmistä.
Kuka ei tahdo Katen löytävän sitä, mitä Rosalind Howard oli ollut löytämäisillään, Shakespearen kauan sitten jäljettömiin kadonnutta näytelmää? Ja mikä salaisuus voi olla niin suuri ja tärkeä, että joku on valmis tappamaan sen suojelemiseksi?

---

Rakastuin.
Tarvitseeko tästä enempää kertoakaan? Carrell on kutonut enemmän kuin herkullisen mysteerin Shakespearen ympärille. En jälleen voi sanoa tuntevani kyseisen herran tuotoksia Romeo ja Julia -näytelmää enempää, Hamletkin on vain etäisesti tuttu, nämäkin lähinnä elokuvista. En vain innostu ylipäänsä näytelmien lukemisesta, saati sitten, jos ne on runomittaan kirjoitettu.

Mutta Carrel sai minut hukkumaan tarinaan heti alusta alkaen. Shakespearen salaisuus on vähän saman tyyppinen kuin vuodenvaihteessa lukemani Enkelioppi, molemmat ovat sitä ihanaa ja huumaavaa mysteerin selvittelyä johtolanka johtolangalta.

Shakespearen salaisuus pitää jännitystä yllä koko tarinan ajan, päästäen vain hetkeksi lukijansa siitä vapaaksi takaumilla, jotka päästävät meidät hieman syvemmälle salaisuuteen, jota Kate Stanley yrittää lähes epätoivoisesti henkensä kaupalla purkaa. Carrel kirjoittaa niin mukaansa tempaavasti, että lähes huomaamattaan mieli alkaa tekemään omia johtopäätöksiä ja yhdistelemään vihjeitä, niin näytelmän, Shakespearen todellisen henkilöllisyyden, kuin murhaajankin suhteen.

Ja juuri kun kuvittelet keksineesi, kuka murhaaja on, saat sille vahvistusta. Mutta vain hetkeksi, jotta Carrel voi sittenkin kääntää asian vielä päälaelleen. Ensiksi kirjailija antaa sinulle sen niin sanotun itsestäänselvän vastauksen, mutta tekeekin äkkikäännöksen, eikä tyydykään siihen helpoimpaan ratkaisuun.

Shakespearen salaisuudesta en löydä mitään pahaa sanottavaa, sillä juoni pysyi mielenkiintoisena ja käänteitä sattui niin suuntaan kuin toiseenkin juuri täydellisesti. Ainoa ongelma, minkä kirja jättää jälkeensä on tietenkin se, että mistäs nyt löydät yhtä herkullisen kultakimpaleen luettavaksi.

En enää edes muista mitä kautta tähän kirjaan törmäsin, mutta minun oli vain pakko varata se kirjastosta, sillä niin houkuttelevalta sen esittelyteksti kuulosti. Enkä todellakaan pettynyt.

Tällaista lisää, kiitos!

★★★★★