Numeropeli on ikävä kyllä jäissä tällä hetkellä, enkä ole varma, koska pääsen siinä eteenpäin. Joskus myöhemmin kuitenkin, ehkä.
Sen sijaan, tilasin itselleni muutaman hömpän mukaan Kroatian matkalle (siis 10 päivää, 7 töissä, voi miten mä jaksan enää odottaa?!) ja päädyin sitten epähuomiossa nappaamaan niistä yhden jo nyt luettavaksi. Kysessä on siis Lauren Conradin The Fame Game. Arvostan Conradia paljonkin ja pidin tämän L.A. Candy -kirjoista. Omalla tapaansa mielenkiintoista lukea maailmasta, josta neiti Conrad tietää niin paljon ja jollaista ei osaa kunnolla edes kuvitella. Ja ovathan ne viihdyttäviä, mukavaa hömppää nimenomaan. Nämä luen tietenkin alkuperäiskielellä englanniksi. Saattaa myö olla, että arvostelun teen vain yhdestä osasta.
No, siinä lukiessani The Fame Gamea, huomasin, että telkkaristahan alkaa Jane Auten Book Club -elokuva ja olin sen viime kerralla missannut joten liimauduin telkun ääreen ja onnistuin jotenkin kiinnostumaan kirjasta. Huomasin sen löytyvän toisiksi lähimmästä kirjastostani ja sinnehän matka vei. Kaksi kolmasosaa on kirjasta luettu ja tavoitteena olisi saada tämä luettua ja arvosteltua ennen matkalle lähtöä. Saa nähdä, kuinka työaikataulu antaa tälle periksi.
Ja sitten tullaankin kolmanteen, kaikista itselleni ehkä jännimpään opukseen. Kävimme eilen miehen kanssa Tallinnassa pyörähtämässä, ihan vain koska oli vihdoinkin sopiva väli, minulla vapaata ja miehellä alkoi kesäloma. Onhan Tallinna hurmaava kaupunki.
Aina käydessäni Tallinnassa tuppaan ratsaamaan Viru Keskuksen Rahva Raamat -kirjakaupan, johon olen kehitellyt ajanmyötä melkoisen vahvan rakkaussuhteen. Löydän sieltä aina jotain mielenkiintoista, sillä ko. liikkeellä on laaja valikoima englanninkielistä kirjallisuutta. No, tällä kertaa en itse viitsinyt mukaani ottaa mitään - mitä päädyin katumaan heti laivaan astuessani, mutta miehelle löytyi jotain. Tämä miehentapainen otus ei ihan hirveästi kirjoista perusta, mutta faktaa tämä toisinaan tykkää lukea ja varsinkin tämän tyylistä kirjallisuutta.
Kyseessä on siis Amerikkalaisen entisen Navy SEAL tarkka-ampujan Chris Kylen oma elämäkerta American Sniper. Chris Kyle on kautta historian Amerikan "tappavin" tarkka-ampuja, virallinen luku on jotain 150 varmistettua tappoa sillä tarkka-ampujien aseella (anteeksi, en todellakaan tiedä aseista yhtään mitään ja nyt lyö totaalisen tyhjää mikä se on nimeltään). Edellinen Amerikan ennätys oli 109 ennen Kylea. Suomessa vastaava ennätys on miehen mukaan jotain 500, mutta mitäs ne tosiaan sanoivatkaan yhdestä suomalaisesta sataa venäläistä vastaan..
Riittää nippelitieto.
En yleensä lue tämän kaltaista kirjallisuutta ollenkaan, mutta koska mies oli pelailemassa laivalla, enkä tyhmänä ollut yhtään omaa kirjaa ostanut, tartuin tähän ja yllätyksekseni kiinnostuin. Päätin sitten, että tahdon tämän lukea ihan kannesta kanteen, ja nähdä mistä on kyse. Saa nähdä, kuinka pahan ahdistuskohtauksen saan tämän viimeisen sivun luettuani. :D
Mutta näiden lisäksi olen tosiaan bongannut muutamia itseäni kiinnostavia kirjoja niin täältä kotimaisista kaupoista, kuin eilen Virostakin. Täytyy vain selvitellä, mistä ne saisi käsiinsä. Sitten Kroatiasta tultua, toivon tosin yhden edes näistä monista opuksista löytyvän lentokentältä, että saan sen sitten mukaani.
Nyt suunnaksi pyykinpesukone. Ajattelin vähän eritellä, miksi nyt ei taas hetkeen arvioita kuulu. Kun on hölmö ja ottaa liian monta kiinnostavaa kirjaa samaan aikaan luettavaksi, ei osaa enää päättää, mitä sitä milläkin hetkellä lukisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti