torstai 11. lokakuuta 2012

Sophie Kinsella; Soitellaan, soitellaan!

Sophie Kinsella; Soitellaan, soitellaan!
Alkuteos: I've Got Your Number
Kustantaja: Wsoy 2012
Suomentaja: Irmeli Ruuska
Sivuja: 372

"Henkäisen syvään. Antaa mennä. Ei sillä väliä, mitä minä teen. Kunhan vain saan puoli minuuttia kulumaan. Sitten voin juosta pakoon, eivätkä ne näe minua enää koskaan. 
"Herra Yamasaki...", aloitan varovaisesti 'Singel Ladiesin' nuotilla. "Herra Yamasaki. Herra Yamasaki, herra Yamasaki."
Ketkuttelen lanteitani ja olkapäitäni ihan kuin Beyoncé. (Nojoo, en nyt ihan kuin Beyoncé. Ihan kuin joku, joka matkii Beyoncéa.) 
"Herra Yamasaki, herra Yamasaki." Oikeastaan tämä on ihan helppoa. Sanoja ei tarvita, voin lallattaa sitä Yamasakia kerran toisensa perään. Hetken kuluttua joku japanilaisista yhtyy lauluun ja takoo herra Yamasaki selkään. 
"Herra Yamasaki, herra Yamasaki. Herra Yamasaki, herra Yamasaki." Nostan sormen pystyyn ja vinkkailen sillä. "Oo-ho-hoo... oo-ho-hoo..." 
Kappale on älyttömän tarttuva. Nyt kaikki japanilaiset laulavat, kaikki paitsi herra Yamasaki, joka vain seisoo paikoillaan ilahtuneen näköisenä. Joku lähellä seisovista kokousedustajista on alkanut laulaa mukana ja voin kuulla, miten joku sanoo: "Onko tämä jokin äkkiryhmätempaus?" "Herra Yamasaki, herra Yamasaki, herra Yamasaki... Missä sinä oikein olet?" mutisen luuriin yhä säteilevästi hymyillen.
"Katsomossa."
"Mitä?" Pääni ponnahtaa pystyyn, ja silmäilen ympäri aulaa. Yhtäkkiä katseeni kiinnittyy mieheen, joka seisoo yksin noin kolmenkymmenen metrin päässä. Hänellä on tumma puku, tummat pörröiset hiukset ja puhelin korvalla. Ja näen tänne asti, että hän nauraa. 
"Miten kauan olet ollut siinä?" tiukkaan vimmoissani.
"Tulin juuri. En halunnut keskeyttää esitystä. Oli muuten hienosti toimittu", mies jatkaa. "Taisit käännyttää Yamasakin puolellemme jo tuolla."

Täydellinen, kupliva, shampanjan täyteinen iltapäivä kääntyy ikävästi päälaelleen palohälytyksen saadessa koko hotellin sekaisin ja siinä sekasorrossa katoaa myös Poppy Wyattin upeaakin upeampi smaragdikihlasormus. Yrittäessään epätoivoisesti löytää sormusta tilanteen rauhoittuessa Poppyn puhelinkin varastetaan. Voiko päivä enää enempää pieleen mennä; sormuksen on PAKKO löytyä, onhan se sentään sulhasen perheen sukukalleus, eikä kukaan voi edes soittaa Poppylle hyvien uutisten kanssa?
Onnekseen Poppy spottaa roskiksesta, siis ihan totta,  pilkottavan puhelimen, ja epätoivoisena Poppy päättää, että löytäjä saa pitää. Onhan joku sen pois heittänyt, mitäpä tämä sillä enää tekisi.

Poppy ei pääse kuitenkaan ihan niin helpolla, sillä puhelimen mukana seuraa tiukasti siihen sidottu superliikemies Sam. Kaksikko päätyy käyttämään samaa puhelinta, sillä ehdolla, että Poppy välittää kaikki siihen tulleet viestit Samille, onhan puhelin oikeasti ollut Samin lätkimään lähteneen entisen sihteerin käytössä. Viestejä edelleen toimittaessaan Poppy kauhistelee Samin elämää ja päättää oman työnsä, häitten suunnittelun ja sormusrumban ohessa pistää sen kuntoon kertaheitolla.

Aluksi Poppyn ideat ja toimet auttavatkin Samia, mutta lopulta niin hyvältä kuulostanut idea kosahtaakin Poppyn, ja Samin, niskaan ja Poppy on vaihteeksi liemessä. Eikö sormuksen häviäminen ollut tarpeeksi, Poppyn appivanhemmat kun ovat oikeita yli-ihmisä ja Poppy ei ole vieläkään ihan täysin saanut heitä ihastumaan uuteen miniäänsä.

---

Soitellaan, soitellaan! on täyden kympin viihdettä. Kinsella todellakin osaa hommansa. Rakastan Kinsellan kirjoittamia chic lit kirjoja, sillä nainen on niin taitava kirjoittaja, etten voi olla nauramatta lukiessani. Kinsellan kirjat, kuten tämäkin, kutkuttelevat nauruhermoja, eivätkä silti ole yhään liian yksinkertaisia tai monimutkaisia.

Kinsellan kirjoitustyyli on sujuvaa, pehmeää ja helppolukuista. Tässä kappaleessa nainen on käyttänyt alaviitteitä osana tarinaa, ja ne istuvat juuri kuin nenä päähän, eivätkä häiritse tai riko lukukokemusta.

Sophie Kinsellan kirjat tulee aina ahmittua parilla istumalla, ja niin kävi tämänkin suhteen, kirja oli ihan liian pian ohi, enkä olisi halunnut laskea sitä käsistäni iltaisin. Ehkäpä parasta hömppäviihdettä, mitä nainen voi toivoa stressin keskellä irroittamaan itsensä arjesta.

★★★★☆

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti