Richard Castle: Heat Wave*

Richard Castle; Heat Wave (Nikki Heat 1)
Äänikirja
Lukija: Johnny Heller
Kustantaja: Tantor Media
Kesto:6h 24min.

""There." The M.E. indicated the café busing station a few feet away. It had caved in from the top so hard it was split in half. The violent splash of ice and blood had already baked into the sidewalk in the minutes since the fall. As Heat stepped over there, she noted that the café umbrellas and the stone walls of the building also wore dried blood, ice spatter, and bits of tissue. She got as close to the wreckage as she dared without contaminating the scene and looked straight up.

"It's raining men."

Nikki Heat didn't even turn. She just sighed his name. "Rook."

"Hallelujah." He held onto his smile until she finally looked at him, shaking her head. "What? It's OK, I don't think he can hear me.""

Nikki Heat on nuori ja menestynyt NYPD:n etsivä (detective), joka kohtaa uuden haasteen, kun hänet määrätään työskentelemään tähtijournalisti Jameson Rookin kanssa. Rook työstää artikkelia NYC:n poliisivoimista. Nikkillä on kova työ ratkaista aluksi itsemurhalta vaikuttava kiinteistönvälittäjän kuolema, kun Rook sörkkii tiellä kummallisine kommentteineen ja vielä oudompine teorioineen.

Tutkimukset saavat uusia käänteitä niin seuraavasta murhasta kuin mafian osallisuudestakin. Ennätys helleaalto koettelee kaupunkia ja Nikki yrittää tulla toimeen sen tosiasian kanssa, että vaikka kuinka raivostuttava Rook onkin, niin joku tässä vetää etsivää kummasti puoleensa.

---

Richard Castle ei tosiaan ole oikea ihminen, vaan ABC:n televisiosarja Castlen päähenkilö, joka on siis mysteerikirjailija. Nikki Heat kirjasarja on osana televisiosarjaa ja lisääkin kivasti hieman kolmiulotteisuutta. Castle on yksi suosikki tv-sarjoistani, joten ajattelin, että kerran Heat -kirjat on oikeasti kirjoitettu, niin pitäähän ne nyt vilkaista, mistä on kyse. Näitä on kuitenkin vähän hankalampi saada käsiinsä, mutta onneksi löysin nämä äänikirjat, jotka toimivat loistavasti muunmuassa salilla rehkiessä.

Ensimmäiseksi sanon sen, että jo tv-sarjaa katsoessani, olen ihastunut syvästi näihin herra Castlen kirjojen kansiin. NYC on unelmien kaupunki, jonne on vielä joku päivä päästävä ja nämä kannet onnistuvat luomaan juuri sen tunnelman, mikä saa tarttumaan fyysiseen kirjaan. 

Mutta myönnettäköön, että olin hieman pettynyt lukijaan. Johnny Hellerillä on kyllä miellyttävä ääni, mutta jotenkin toivoin, että lukija olisi ollut nainen. Onhan päähenkilökin nainen. Jostain syystä en niiin hirveästi pitänyt Hellerin etsivälle antamasta äänestä, muuten mies kyllä toimi lukijana loistavasti, vain Nikkin äänen olisin tahtonut kuulla toisenlaisena. Tai vaikka sitten Nathan Fillionin lukemana. Ei todellakaan siis millään pahalla herra Helleriä kohtaan, odotin vain jotain muuta. 

Itse tarina toimii kyllä hyvin! Malli on hyvin samanlainen tv-sarjaan nähden ja tapahtumat voisi hyvin kuvitella myös televisioon. Harvemmin olen tällaiseen kerrontaan törmännyt, mutta se oli pelkästään positiivinen yllätys. Tai sitten se johtuu siitä, että olen lukenut enemmän kirjoja, joissa rikoksen ratkoja on amatööri, eikä siis poliisivoimista. Ja tässäkin kyseisen amatöörietsivän osan tarjoaa juurikin Jameson Rook (ja tv-sarjassa sitten itse herra Castle).

Heat Wave sisältää juuri sopivassa suhteessa rauhallisempaa todisteiden tutkiskelua, spekulointia, teorioita, toimintaa ja juonenkäänteitä. Pitää siis mielenkiinnon yllä taidokkaasti.

Monissa kirjan hahmoissa on samoja piirteitä, kuin sarjankin hahmoissa, vaikka ovatkin näennäisesti eroteltavissa, vähintäänkin nimiltään, jotka nekin muistuttavat hieman toisiaan ja on selvästi pääteltävissä, kuka on hahmon inspiraationa toiminut. 

Suosittelen siis ehdottomasti muillekin Castle faneille, sillä Heat Wave on kuin jakso sarjasta, ehkä tosin kaksiosainen. Tämä toimi tosiaan vieroituslääkkeenä, kun en sarjan jaksoja päässyt katsomaan, koska mieheni, jonka kanssa sarjaa katson, huiteli jossain biljardikeppiensä kera tökkimässä numeroituja palloja. 

Lukeminen on jäänyt tästä syystä tosiaan hieman vähemmälle, kun olen vaihteeksi koukuttunut tapittamaan tv-sarjaa, joka pitää tiukasti otteessaan. Onneksi äänikirjat kulkevat kaikkialle helposti mukana.

Sanottakoon nyt vielä kuitenkin, että tahtoisin todella tietää, kuka tai ketkä nämä kirjat on todellisuudessa kirjoittanut. Jääköön tämä ainokaiseksi Nikki Heat -sarjan arvosteltavaksi kirjaksi, ellei jotain muutu radikaalisti seuraavissa osissa.

★★★★☆

Chris Ewan: The Good Thief's Guide to Amsterdam*

Chris Ewan; The Good Thief's Guide to Amsterdam
Äänikirja
Lukija: Simon Vance
Kustantaja: AudioGO
Kesto:7h 16min.

"The American checked over my shoulder, towards the doorway, then over his own shoulder, towards the rear of the bar. When he was satisfied that his neck worked just fine and that nobody was eavesdropping on our conversation, he reached inside the front pouch of his windbreaker and removed a small object that he placed on the wooden table before me. The object, it turned out, was a monkey figurine, about the size of my thumb. The monkey was sat on his haunches, knees up around his chest, with his front paws covering his eyes and his mouth wide open, as if in shock at whatever it was he'd just seen inside the windbreaker.

"See no evil," I said, half to myself, and the American nodded and crossed his arms in front of his chest.

I picked up the monkey for a closer look. From the weight and the dry, gritty feel of it, I could tell the figurine had been rendered in plaster of Paris, which went some way to explaining why the finish was not very precise. The look of astonishment I'd read on the monkey's mouth could just as easily have been intended to show fear or even dumb joy by its maker. All things considered, it was hard to imagine it was worth more than a handful of pounds, or even dollars or euros for that matter."

Charlie Howard on kirjailija, joka matkustaa ympäri maailmaa kirjoittaen jännäreitä ammattivarkaasta. Saadakseen teksteistään mahdollisimman autenttisia, tekee herra Howard aina toisinaan itsekin varkaan hommia, kunhan palkkiosta sovitaan.

Amsterdamissa ollessaan Charlieen ottaa yhteyttä amerikkalainen mies, joka tarjoutuu maksamaan tälle 20000 euroa, jos tämä onnistuu ryöstämään kaksi pientä apinafiguuria, jotka vaikuttavat täysin arvottomilta, kolmas figuuri on jo amerikkalaisen itsensä hallussa. Keikka vaikuttaa liian helpolta ollakseen totta ja Charlie onkin kahden vaiheilla, ottaako homman vastaan vai ei.
Charlie päättää kuitenkin kokeilla ja vaikka ryöstö onnistuu ilman kummempia ongelmia, kirjailijan toimittaessa figuureja amerikkalaiselle, saa tämä huomata, että mies on pahoinpidelty lähes hengiltä ja kolmas figuuri on kadonnut.

Pian Charlie huomaa olevansa keskellä tilannetta, joka muistuttaa Cary Grantin elokuvaa tallelokeroineen, uhkaavine henkilöhahmoineen, eikä sovi unohtaa edes neitoa hädässä.

---

Tarvitsin taukoa Cleo Coylen Coffeehouse Mystery -sarjasta ja The Good Thief's Guide -sarja vaikutti niin lupaavalta, että pakkohan sitä oli kokeilla. Siis ihan totta, ketä ei houkuttelisi maailmaa kiertävä kirjailija-varas? Varsinkin kun sarjassa ovat edustettuna Amsterdamin lisäksi sellaiset kaupungit kuin Pariisi, Venetsia ja Berliini, Vegasia unohtamatta.

The Good Thief's Guide to Amsterdam oli juurikin sitä mitä kaipasin. Toki, henkilöhahmot eivät ehkä olleet niitä pisimmälle mietittyjä yksilöitä, mutta kirja oli mukavan kevyt ja varsin hauska. Tulihan tämä kuunneltua kahdelta istumalta, vaikka istumalhaksia tänä aikana kulutettiin varsin vähän. Äänikirjana tämä siis toimi loistavasti! 

Jäin kuitenkin kaipaamaan vielä lisää kuvailua Amsterdamista. En ole käynyt kaupungissa (vielä...) kertaakaan ja toivoin, että ehkä tämä kirja tekisi paikkoja omalla tavallaan tutummaksi. No eihän se ole kuitenkaan näiden kirjojen idea, toimia matkaoppaana, niitä saa kaupan hyllyiltä erikseen. 

Kun ei odota mitään kirjallista taideteosta, olen varma, että humoristisen rikoskirjallisuuden parissa viihtyy loistavasti. Itse ainakin viihdyin. Mutta koska kaipailin tosiaan hieman raaempaa menoa, jäi tämän sarjan toinen osa vielä odottelemaan vuoroaan. Siihen asti, että olen saanut verestä ja suolenpätkistä tarpeekseni..

Huomauttaakseni vielä ennen vetäytymistäni... Olkaahan siis oikein kilttejä ja arvostakaa tuota katkelmaa tekstin alussa. Oli lievästi sanottuna hankala saada se teille tänne blogin puolelle ja aikaa tuhrasin siihen lähemmäs pari tuntia. Tätä otetta ei tosiaan oltu lisätty minnekään perus kanaviin (youtube, soundcloud yms), mistä se olisi ollut  helppo istuttaa blogiin. Joten tein sen siis itse, väsyneenä. Ei se yksinkertaisin homma kun pää ei enää pelaa, kun se huutaa unta. Kello oli siis melkein jo aamuyön puolella, kun tuota otetta tänne värkkäsin, vaikka tämä arvio näin päivällä ilmestyykin. Mutta nyt on sitten Soundcloud -sivustolla tili Kirjakololle, mitä aion käyttää jatkossakin, mikäli en muuta kautta löydä katkelmia kuuntelemistani äänikirjoista.

Ja jälleen tosiaan, kuuntelen äänikirjani englanniksi lähes poikkeuksetta, mistä syystä myös katkelmat äänikirjoista, ja niiden yhteydessä kirjoitetut pätkät tekstistä, ovat englanniksi.

★★★★☆

Donna Leon: Kuolema tekee tiliä

Kuva.

Donna Leon; Kuolema tekee tiliä
Alkuteos: Death and Judgment
Kustantaja: Otava 2000
Suomentaja: Kristiina Rikman
Sivuja: 301 (pokkari 2012)

" "Tavallisesti varttitunnin. Vakiasiakkaat saavat josku olla pidempään. Mutta jollen minä palaa pian hän rupeaa kyselemään ja panee minut kertomaan miksi meillä meni niin pitkään."
Brunetti ymmärsi Maran puheesta, että tämän oli vastattava kaikkiin kysymyksiin, joita parittaja esitti. Hän pohti hetken itsekseen kannattaisiko miehelle paljastaa, että poliisi oli kyselly hänen asioistaan. Hän katsoi naisen painuksissa olevaa päätä ja mietti minkä ikäinen tämä mahtoi olla. Kahdenkymmenenviiden? Kahdenkymmenen?
"Hyvä on", hän sanoi ja nousi.
Nainen liikahti hämästyneenä ja katsoi häntä. "Siinäkö kaikki?" hän kysyi.
"Siinä kaikki."
"Entä pikapano?"
"Mikä?" Brunetti kysyi yllättyneenä.
"Pikapano. Sitä meiltä tavallisesti vaaditaan, kun poliisi on esittänyt kysymyksiään." Hänen äänensä oli neutraali, ei tuomitseva, väsynyt."

Venetsialaiskomisario Guido Brunetti tutustuu kansainvälisen tyttökaupan karmaisevaan arkeen Syyskuun loppu heittää ensilumen Pohjois-Italian vuorille ja suistaa rekan jyrkkään rinteeseen. Perävaunusta löytyy puistattava lasti. Juna tuo Santa Lucian asemalle tunnetun venetsialaisen asianajajan - päähän ammuttuna. Voivatko nämä tragediat liittyä toisiinsa? Komisario Brunetti toteaa pian, että monen mahtimiehen elämä kuhisee puistattavia salaisuuksia. Rähjäisestä baarista löytynyttä johtolankaa keriessään Brunetti joutuu ottamaan yhteyttä tuttuihin poliiseihin ympäri maailmaa. Ja ennen kuin murhat saadaan loppumaan, myös komisarion oma perhe kokee järkytyksen.
Teksti lainattu täältä.

---

Edellinen Leonin teos, Verikivet, oli harmikseni minulle pettymys. Olin odottanut paljon, koska Italia ja Venetsia. Ja näistä samoista syistä tartuin Donna Leonin teoksiin uudemman kerran ja päätin antaa kehutulle kirjailijalle uuden mahdollisuuden. Ja siksi, että Suomalaisesta kirjakaupasta sai 3 pokkaria 15 eurolla ja minulla sattui olemaan käytettävissäni juurikin 15 euroa viimevuodelta kertyneitä bonuksia. Valitsin siis pinosta kolme Leonin kirjaa, jotka vaikuttivat varsin lupaavilta. Italia vain vetoaa miljöönä aina, minkäs sille teet. 

Tällä kertaa janosin pitkän fantasiaputken jälkeen kunnon murhamysteeriä. Tästäkin syystä Brunettin tutkimukset sattuivat hyvään väliin. Kuolema tekee tiliä käsittelee varsin synkkää aihetta, seksikauppaa. Ja muutamissakin kohdissa kirjaa pysähdyin melko pöyristyneenä miettimään, kuinka tämmöinen on mahdollista, kuinka joku voi tosissaan nauttia jostain niin brutaalista ja sanalla sanoen sairaasta. Vaikka tämä toki on täyttä fiktiota, mutta silti tiedän, että jotain vastaavaa, ellei juurikin tätä, on vähintäänkin tapahtunut joskus aiemmin, ellei tapahdu jossakin (kehittyneemmässä, helpommassa ja sairaammassa) muodossa edelleen. Puistattavaa. 

Hyvän kirjan tunnistaa siitä, että se ihan tosissaan saa miettimään tämän maailman sairautta.

Ilokseni tosiaan sain huomata, että Kuolema tekee tiliä ylläpiti mielenkiintoni alusta loppuun ja kirja olikin ihan päivässä parissa luettu. Pettymys tämä ei siis missään nimessä ollut ja onneksi taivuin antamaan toisen mahdollisuuden! Ei tämä nyt varsinaisesti tajunnan räjäyttävä lukukokemus ollut, mutta juuri sitä mitä tarvitsinkin.

Huomautuksen sana on kuitenkin sanottava. Ei, ei itse tarinasta tai kirjoituksesta. Vaan tämän painoksen käännöksen laadusta. Siis en ole vielä aikaisemmin törmännyt kirjaan, joka olisi kuhissut näin tiuhaan kirjoitusvirheitä! Eikö näitä oikolueta ollenkaan? Ihan totta. Karmivaa lukea kansien väliin painettua (nidotun laitoksen kuudes painos!) tekstiä, joka on näinkin laajassa levikissä, joka vilisee virheitä. Lukukokemus siinä kärsii.

Kyllä. Kirjoitusvirheet ovat varsin inhimillisiä, enkä itsekään kirjoita ilman niitä, varsinkaan jos en keskity kunnolla. Mutta silti. 

Loppusanasiksi vielä, että Kuolema tekee tiliä kirjan siivittämänä siirryin heti seuraavaan Brunettiin, jonka olin napannut mukaani, Ylimyksen kuolemaan. Tästä en kuitenkaan julkaise arviota, sillä se olisi samantyylinen kuin tämä, vaikka kirjan aihe on toki ihan erilainen. Ylimyksen kuoleman luettuani siirryin vielä viimeisimpään ostamaani Leonin teokseen Ystävä sä lapsien, mutta kirjan keskivaiheilla aloin janoamaan lisää toimintaa ja vaaran tuntua, joten tämä jäi toistaiseksi kesken. Palaan tähän kyllä varmasti vielä myöhemmin, kunhan saan brutaaliuden tarpeen täytettyä. 

Mistä tietää, että on viimeaikoina lukenut paljon murhamysteerejä? Siitä, kun kyseiset mysteerit tulevat jo uniisikin.

★★★☆☆

Ensimmäinen rikottu uuden vuoden lupaus

No pitihän se arvata, ettei tämä neiti uudenvuoden lupauksiaan onnistu pitämään. Säännöllisempi bloggaaminen kun on tosiaan jäänyt. Kirjoja olen kyllä Hobitin jälkeen lukenut ja kuunnellut semi ahkerasti. Mutta esimerkiksi Cleo Coylen Coffeehouse Mystery -sarjasta en aio yhtä arvostelua enempää kirjoittaa, vaikka on toki myönnettävä, että teksti on (mielestäni!) parantunut ja sarja on melkolailla koukuttanut minut, vaikka toisinaan niin kovasti ärsyttääkin. Yksi arvostelu tästä sarjasta kuitenkin riittänee kertomaan tarpeeksi.

Näiden mysteerien lisäksi olen myös uppoutunut Tolkienin Taru Sormusten Herrasta trilogiaan, josta kirjoitan arvion sitten, kun saan kaikki kolme teosta luettua. Fantasiakiintiö on kuitenkin tällä hetkellä nyt täynnä ja Kuninkaan paluu saa odottaa parempaa hetkeä.

Eräs äänikirja odottaa arvosteluaan, kunhan saan aikaiseksi etsiä teille siitä pienen näytteen. Tämäkin on osa kirjasarjaa, josta luulen kuitenkin kirjoittavani vain tämän yhden arvion. En päätäni kuitenkaan pantiksi pistä, mikäli muut osat iskevät pöytään jotain uutta ja yllättävää.

Huomiseksi aion kuitenkin vielä naputella arvion Donna Leonin Guido Brunetti kirjasta Kuolema tekee tiliä.

Koska olen tunnetusti varsin epäsäännöllinen bloggaaja, kannattaa pitää silmällä Goodreads -profiiliani, minne päivittyy säännöllisesti kulloinenkin lukutilanne. Sivupalkista löytyvät nyt myös tällä hetkellä luettavana tai kuunneltavana olevat kirjat/äänikirjat ja linkit niiden Goodreads sivustolle. 

Myös Instagram tiliä blogcherie kannattaa kurkkia, sieltä kun löytää takuuvarmasti aina uudet kirjahankinnat kuvien muodossa. Tilille toki putkahtaa usein myös kuvia ihan jokapäiväisestä arjesta, ei ainoastaan kirjoista.

Mutta pitemmittä puheitta, alan päivittelemään niin hyisen talvista headeria keväisemmäksi ja naputtelemaan arviota huomiselle. Ja sitten iskenkin kirjastosta lainatun Viimeisen katseen pariin.