Kuulumisia

Kohta on taas se aika, kun meidän keittiön täyttää tuoreitten joulutorttujen tuoksu ja lahjapaperirullia kerääntyy ympäri asuntoa. Joululahjojen metsästys on aloitettu ja ihan hyvällä menestyksellä, muutama vielä jäljellä, mutta on tässä onneksi vielä reilu kuukausi aikaa.

Osa jouluvaloistakin on jo ripustettu esille luomaan tunnelmaa ja valaisemaan pääkaupungin lumettomia marraskuun iltoja. Rakastan joulua, sen valoja, tuoksua ja tunnelmaa. Eikä ole siis mikään ihme, että kun marraskuu saapuu, alan ripottelemaan pikkuhiljaa joulujuttuja esille. Koriste-esineet vaihtuvat kesäisistä kukista kynttilöihin ja niitä on todellakin joka puolella.

Ja kun marraskuu kääntyy joulukuuksi, haetaan kellarista kuusi ja koristellaan se omalle paikalleen ja availlaan perinteisen suklaakalenterin luukkuja aattoa odotellen. Olen tässä suhteessa ehkä vähän lapsellinen, mutta kaikki tämä kuuluu minun jouluuni ja alan rakentamaan tunnelmaa jo reilusti etukäteen, enkä taatusti luovu suklaajoulukalenteristani vielä vuosikausiin.

Tänä vuonna joulu vietetään takuulumisissa maisemissa, sillä nokka vie siskon perheen luo Rovaniemelle. Tästä syystähän ei ehkä "tarvitsisi" laittaa joulua kotiin, mutta kun se vaan on niin kivaa. Viime joulun vietimme ensimmäistä kertaa oman katon alla, kun yleensä tosiaan matkaamme sukulaisten luo, ja voi kuinka rakastinkaan sitä joulun luomista, pientä hässäkkää lahjojen ja siivoamisen ja koristelujen kanssa ja ruokavalmisteluja. Mutta toisaalta on ihan yhtä kiva päästä valmiiseen pöytään ja auttaa tunnelman luomisessa vieraissakin.

Mutta nyt eletään tosissaan vasta marraskuuta, joten rajoitetaan jouluhöpinä tähän.
Alkuperäinen tarkoitukseni oli tulla päivittämään sivupalkin "tällä hetkellä" kohtaa ja päädyinkin satuilemaan joulunodotuksesta...

Erik Axl Sundin Varistyttö -trilogia on nyt tosiaan luettu ja odottaa vain sopivaa hetkeä, koska saisin osista kirjoitettua arviot tänne blogin puolelle. Ovat siis pikapuoliin tulossa, sen lupaan.

Olen viimeaikoina kiinnostunut kovasti Charles Dickensin tuotannosta ja Suuria odotuksia tulikin hankittua huuto.netin kautta. Nyt kuitenkin tekee mieli lukea mysteerejä. Joten huusin huuto.netistä toisenkin Dickensin teoksen, Kolean talon, jonka saapumista tässä odottelen. Tiiliskivi joka houkuttelee varsin suuresti tällä hetkellä.
Enkä tyytynyt vain kahteen Dickensiin, vaan surffailin netissä etsimässä herran Christmas Carol -teosta. Päädyin tilaamaan Barnes&Noblesilta kokoelmateoksen, joka sisältää kaikki Dickensin joulukirjat yksissä kansissa. Hintaa tuli yhteensä hurjat 30$ postikuluineen päivineen! Tämä on joululahja ihan itselleni. Viikosta kahteenhan tässä vielä menee, ennen kuin opus saapuu Suomeen, mutta eiköhän se ole odotuksen arvoista. Harmi vain, ettei tällaista ole käännetty suomeksi, mutta toisaalta, eipä sitä ensimmäistä kertaa olla mitään englanniksi lukemassa. 

Mysteeri mielentilani tosiaan jatkuu, joten vietin eilenillalla pitkät pätkät netissä selailemassa mysteeriromaaneja, jotka sijoittuisivat New Yorkiin (ja jos mahdollista, joulunalusaikaan...). Törmäsin sarjaan Coffeehouse Mysteries ja tämä vaikutti lupaavalta, juuri siltä mitä etsinkin; cozy mysteries -genreltä. Hankin ensimmäisen osan On what Grounds, e-kirjana ja nyt voin viihdyttää itseäni näillä siihen saakka, kunnes ostamani Dickensit saapuvat noudettaviksi.

Ja mikä parasta, sain vihdoin tilaaman lattialampun eilen kotiin asti. Hetihän se oli pakko koota ja istuttaa oikealle paikalleen sohvan nurkkaan. Nyt näkee talven pimenevissä illoissakin lueskella sohvalla, kun kattovalaisimen valokeila jäi aina aiemmin kirjan taakse piiloon jättäen sivut hämärään. Tämähän meinaa ainoastaan sitä, että silmät väsyvät vähemmän, kun saa lukea kunnon valossa.

Iloista ja lämminhenkistä joulunalusaikaa kaikille!