Tätä piristystä voidaan ehkä selittää sillä, että sain vihdoin ostettua itselleni kunnollisen nojatuolin. Olen haaveillut omasta kotikirjastosta tai edes lukunurkasta niin kauan, kuin muistan ja nyt kun meillä vihdoin on tarpeeksi suuri asunto, sain sen nurkan itselleni järjestettyä. Vein vanhoja nuorten kirjasarjoja suoraan muuton yhteydessä kellariin, niitä kun ei tule enää itse luettua ja näin ollen sain kirjahyllyyn lisätilaa. Ja nyt sitten vihdoin ja viimein sain täydellisen nojatuolin. Se on suuri, pehmeä ja ihanan upottava. Voisin viettää siinä aikaa loputtomasti, niin mukava se on. Ja lukeminen siinä on entistäkin suurempi nautinto. Joten, jos joku päätyy tämän syksyn ja talven aikana minua etsimään, on tuo ihanainen nojatuolini todennäköisin paikka (työpaikan lisäksi siis) mistä minut löytää.
Kävin eilen kirjastossakin. Ihan varmuuden vuoksi täyttämässä varastot seuraavaa viikkoa varten. Minulla olisi tuolla nuo pari omaakin, jotka odottavat lukmista, mutta kun ensi viikolla on vapaita ainoastaan viikonloppuna ja silloin suunnaksi otetaan vanhempieni mökki, niin kirjastoon ei pääse, mikäli luettava loppuu kesken. Äidinkin kirjavarastot kun ovat täällä eteläsuomessa, ennemmin kuin mökillä, minne sitten teokset napataan mukaan luettavaksi, niin sieltäkään ei saisi kirjan loppuessa apua. Mutta nyt on taas neljä uutta teosta odottamassa lukemistaan. Onneksi syksy vasta alkoi.
Nyt on ihanasti aikaa nauttia pimenevistä illoista, kynttilöistä, pehmoisista vilteistä, upottavista tuoleista ja hyvistä kirjoista. Ja palata vanhan rakkaan harrastuksen pariin, nimittäin postcrossing on taas viimeaikoina kovasti houkutellut. Rakastan postikortteja, joten postcrossing on minulle ehkä omin harrastus ikinä. Täytyykin tästä käydä kaivelemassa, vieläkö minulla olisi jotain käyttämättömiä postikortteja varastoissa, että voisin elvyttää rakkaan harrastuksen.
 |
| WeHeartIt.com |
Kirjaisaa syksyä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti