Richard Castle: Heat Wave*

Richard Castle; Heat Wave (Nikki Heat 1)
Äänikirja
Lukija: Johnny Heller
Kustantaja: Tantor Media
Kesto:6h 24min.

""There." The M.E. indicated the café busing station a few feet away. It had caved in from the top so hard it was split in half. The violent splash of ice and blood had already baked into the sidewalk in the minutes since the fall. As Heat stepped over there, she noted that the café umbrellas and the stone walls of the building also wore dried blood, ice spatter, and bits of tissue. She got as close to the wreckage as she dared without contaminating the scene and looked straight up.

"It's raining men."

Nikki Heat didn't even turn. She just sighed his name. "Rook."

"Hallelujah." He held onto his smile until she finally looked at him, shaking her head. "What? It's OK, I don't think he can hear me.""

Nikki Heat on nuori ja menestynyt NYPD:n etsivä (detective), joka kohtaa uuden haasteen, kun hänet määrätään työskentelemään tähtijournalisti Jameson Rookin kanssa. Rook työstää artikkelia NYC:n poliisivoimista. Nikkillä on kova työ ratkaista aluksi itsemurhalta vaikuttava kiinteistönvälittäjän kuolema, kun Rook sörkkii tiellä kummallisine kommentteineen ja vielä oudompine teorioineen.

Tutkimukset saavat uusia käänteitä niin seuraavasta murhasta kuin mafian osallisuudestakin. Ennätys helleaalto koettelee kaupunkia ja Nikki yrittää tulla toimeen sen tosiasian kanssa, että vaikka kuinka raivostuttava Rook onkin, niin joku tässä vetää etsivää kummasti puoleensa.

---

Richard Castle ei tosiaan ole oikea ihminen, vaan ABC:n televisiosarja Castlen päähenkilö, joka on siis mysteerikirjailija. Nikki Heat kirjasarja on osana televisiosarjaa ja lisääkin kivasti hieman kolmiulotteisuutta. Castle on yksi suosikki tv-sarjoistani, joten ajattelin, että kerran Heat -kirjat on oikeasti kirjoitettu, niin pitäähän ne nyt vilkaista, mistä on kyse. Näitä on kuitenkin vähän hankalampi saada käsiinsä, mutta onneksi löysin nämä äänikirjat, jotka toimivat loistavasti muunmuassa salilla rehkiessä.

Ensimmäiseksi sanon sen, että jo tv-sarjaa katsoessani, olen ihastunut syvästi näihin herra Castlen kirjojen kansiin. NYC on unelmien kaupunki, jonne on vielä joku päivä päästävä ja nämä kannet onnistuvat luomaan juuri sen tunnelman, mikä saa tarttumaan fyysiseen kirjaan. 

Mutta myönnettäköön, että olin hieman pettynyt lukijaan. Johnny Hellerillä on kyllä miellyttävä ääni, mutta jotenkin toivoin, että lukija olisi ollut nainen. Onhan päähenkilökin nainen. Jostain syystä en niiin hirveästi pitänyt Hellerin etsivälle antamasta äänestä, muuten mies kyllä toimi lukijana loistavasti, vain Nikkin äänen olisin tahtonut kuulla toisenlaisena. Tai vaikka sitten Nathan Fillionin lukemana. Ei todellakaan siis millään pahalla herra Helleriä kohtaan, odotin vain jotain muuta. 

Itse tarina toimii kyllä hyvin! Malli on hyvin samanlainen tv-sarjaan nähden ja tapahtumat voisi hyvin kuvitella myös televisioon. Harvemmin olen tällaiseen kerrontaan törmännyt, mutta se oli pelkästään positiivinen yllätys. Tai sitten se johtuu siitä, että olen lukenut enemmän kirjoja, joissa rikoksen ratkoja on amatööri, eikä siis poliisivoimista. Ja tässäkin kyseisen amatöörietsivän osan tarjoaa juurikin Jameson Rook (ja tv-sarjassa sitten itse herra Castle).

Heat Wave sisältää juuri sopivassa suhteessa rauhallisempaa todisteiden tutkiskelua, spekulointia, teorioita, toimintaa ja juonenkäänteitä. Pitää siis mielenkiinnon yllä taidokkaasti.

Monissa kirjan hahmoissa on samoja piirteitä, kuin sarjankin hahmoissa, vaikka ovatkin näennäisesti eroteltavissa, vähintäänkin nimiltään, jotka nekin muistuttavat hieman toisiaan ja on selvästi pääteltävissä, kuka on hahmon inspiraationa toiminut. 

Suosittelen siis ehdottomasti muillekin Castle faneille, sillä Heat Wave on kuin jakso sarjasta, ehkä tosin kaksiosainen. Tämä toimi tosiaan vieroituslääkkeenä, kun en sarjan jaksoja päässyt katsomaan, koska mieheni, jonka kanssa sarjaa katson, huiteli jossain biljardikeppiensä kera tökkimässä numeroituja palloja. 

Lukeminen on jäänyt tästä syystä tosiaan hieman vähemmälle, kun olen vaihteeksi koukuttunut tapittamaan tv-sarjaa, joka pitää tiukasti otteessaan. Onneksi äänikirjat kulkevat kaikkialle helposti mukana.

Sanottakoon nyt vielä kuitenkin, että tahtoisin todella tietää, kuka tai ketkä nämä kirjat on todellisuudessa kirjoittanut. Jääköön tämä ainokaiseksi Nikki Heat -sarjan arvosteltavaksi kirjaksi, ellei jotain muutu radikaalisti seuraavissa osissa.

★★★★☆

Chris Ewan: The Good Thief's Guide to Amsterdam*

Chris Ewan; The Good Thief's Guide to Amsterdam
Äänikirja
Lukija: Simon Vance
Kustantaja: AudioGO
Kesto:7h 16min.

"The American checked over my shoulder, towards the doorway, then over his own shoulder, towards the rear of the bar. When he was satisfied that his neck worked just fine and that nobody was eavesdropping on our conversation, he reached inside the front pouch of his windbreaker and removed a small object that he placed on the wooden table before me. The object, it turned out, was a monkey figurine, about the size of my thumb. The monkey was sat on his haunches, knees up around his chest, with his front paws covering his eyes and his mouth wide open, as if in shock at whatever it was he'd just seen inside the windbreaker.

"See no evil," I said, half to myself, and the American nodded and crossed his arms in front of his chest.

I picked up the monkey for a closer look. From the weight and the dry, gritty feel of it, I could tell the figurine had been rendered in plaster of Paris, which went some way to explaining why the finish was not very precise. The look of astonishment I'd read on the monkey's mouth could just as easily have been intended to show fear or even dumb joy by its maker. All things considered, it was hard to imagine it was worth more than a handful of pounds, or even dollars or euros for that matter."

Charlie Howard on kirjailija, joka matkustaa ympäri maailmaa kirjoittaen jännäreitä ammattivarkaasta. Saadakseen teksteistään mahdollisimman autenttisia, tekee herra Howard aina toisinaan itsekin varkaan hommia, kunhan palkkiosta sovitaan.

Amsterdamissa ollessaan Charlieen ottaa yhteyttä amerikkalainen mies, joka tarjoutuu maksamaan tälle 20000 euroa, jos tämä onnistuu ryöstämään kaksi pientä apinafiguuria, jotka vaikuttavat täysin arvottomilta, kolmas figuuri on jo amerikkalaisen itsensä hallussa. Keikka vaikuttaa liian helpolta ollakseen totta ja Charlie onkin kahden vaiheilla, ottaako homman vastaan vai ei.
Charlie päättää kuitenkin kokeilla ja vaikka ryöstö onnistuu ilman kummempia ongelmia, kirjailijan toimittaessa figuureja amerikkalaiselle, saa tämä huomata, että mies on pahoinpidelty lähes hengiltä ja kolmas figuuri on kadonnut.

Pian Charlie huomaa olevansa keskellä tilannetta, joka muistuttaa Cary Grantin elokuvaa tallelokeroineen, uhkaavine henkilöhahmoineen, eikä sovi unohtaa edes neitoa hädässä.

---

Tarvitsin taukoa Cleo Coylen Coffeehouse Mystery -sarjasta ja The Good Thief's Guide -sarja vaikutti niin lupaavalta, että pakkohan sitä oli kokeilla. Siis ihan totta, ketä ei houkuttelisi maailmaa kiertävä kirjailija-varas? Varsinkin kun sarjassa ovat edustettuna Amsterdamin lisäksi sellaiset kaupungit kuin Pariisi, Venetsia ja Berliini, Vegasia unohtamatta.

The Good Thief's Guide to Amsterdam oli juurikin sitä mitä kaipasin. Toki, henkilöhahmot eivät ehkä olleet niitä pisimmälle mietittyjä yksilöitä, mutta kirja oli mukavan kevyt ja varsin hauska. Tulihan tämä kuunneltua kahdelta istumalta, vaikka istumalhaksia tänä aikana kulutettiin varsin vähän. Äänikirjana tämä siis toimi loistavasti! 

Jäin kuitenkin kaipaamaan vielä lisää kuvailua Amsterdamista. En ole käynyt kaupungissa (vielä...) kertaakaan ja toivoin, että ehkä tämä kirja tekisi paikkoja omalla tavallaan tutummaksi. No eihän se ole kuitenkaan näiden kirjojen idea, toimia matkaoppaana, niitä saa kaupan hyllyiltä erikseen. 

Kun ei odota mitään kirjallista taideteosta, olen varma, että humoristisen rikoskirjallisuuden parissa viihtyy loistavasti. Itse ainakin viihdyin. Mutta koska kaipailin tosiaan hieman raaempaa menoa, jäi tämän sarjan toinen osa vielä odottelemaan vuoroaan. Siihen asti, että olen saanut verestä ja suolenpätkistä tarpeekseni..

Huomauttaakseni vielä ennen vetäytymistäni... Olkaahan siis oikein kilttejä ja arvostakaa tuota katkelmaa tekstin alussa. Oli lievästi sanottuna hankala saada se teille tänne blogin puolelle ja aikaa tuhrasin siihen lähemmäs pari tuntia. Tätä otetta ei tosiaan oltu lisätty minnekään perus kanaviin (youtube, soundcloud yms), mistä se olisi ollut  helppo istuttaa blogiin. Joten tein sen siis itse, väsyneenä. Ei se yksinkertaisin homma kun pää ei enää pelaa, kun se huutaa unta. Kello oli siis melkein jo aamuyön puolella, kun tuota otetta tänne värkkäsin, vaikka tämä arvio näin päivällä ilmestyykin. Mutta nyt on sitten Soundcloud -sivustolla tili Kirjakololle, mitä aion käyttää jatkossakin, mikäli en muuta kautta löydä katkelmia kuuntelemistani äänikirjoista.

Ja jälleen tosiaan, kuuntelen äänikirjani englanniksi lähes poikkeuksetta, mistä syystä myös katkelmat äänikirjoista, ja niiden yhteydessä kirjoitetut pätkät tekstistä, ovat englanniksi.

★★★★☆

Cassandra Clare: Clockwork Angel*

Cassandra Clare; Clockwork Angel
Äänikirja
Lukija: Jennifer Ehle
Kustantaja: Simon & Schuster Audio
Kesto: 14h 35min

"Will went back to scrubbing dried vampire blood off his hands and arms. The task was absorbing enough that he was able to almost completely ignore Gabriel Lightwood when the other boy appeared out of the shadows and sauntered over to Will, a superior smile plastered on his face.
"Nice work in there, Herondale, setting the place on fire," Gabriel observed. "Good thing we were there to clean up after you, or the whole plan would have gone down in flames, along with the shreds of your reputation."
"Are you implying that shreds of my reputation remain intact?" Will demanded with mock horror. "Clearly I have been doing something wrong. Or not doing something wrong, as the case may be." He banged on the side of the carriage. "Thomas! We must away at once to the nearest brothel! I seek scandal and low companionship."
Thomas snorted and muttered something that sounded like "bosh," which Will ignored.
Gabriel’s face darkened. "Is there anything that isn’t a joke to you?"
"Nothing that comes to mind."
"You know," Gabriel said, "there was a time I thought we could be friends, Will."
"There was a time I thought I was a ferret," Will said, "but that turned out to be the opium haze. Did you know it had that effect? Because I didn’t.""

Tessa Gray saapuu New Yorkista kuningatar Victorian aikaiseen Lontooseen tätinsä hautajaisten jälkeen, vain huomatakseen, ettei veli olekaan tullut häntä vastaan. Nathanielia ei näy mailla halmeilla, mutta hieman kummalliset rouvat, (The Dark Sisters) ovat tyttöä vastassa kirjeen kanssa. Nate ei päässytkään paikalle ja Tessa saisi kyydin siskoksilta. Pian Tessa joutuu kuitenkin toteamaan, ettei veli ole siskosten luona. Rouvat Dark ja Black pitävät Tessaa lukkojen takana ja pakottavat tämän opettelemaan jotain, mitä Tessa ei ikinä kuvitellut voivansa tehdä, tai ylipäänsä kuvitellut, että sellaista voi tehdä, yhtään kukaan.

Juuri, kun siskokset ovat sitä mieltä, että Tessa on valmis ja aikovat kutsua paikalle pomonsa (The Majester), käy Tessalla tuuri ja tämän pelastaa Will Herondale, nuori varjometsästäjä, joka vie Tessan Lontoon instituuttiin, missä tytölle selviää, että on olemassa toinenkin maailma, kuin vain se, jonka tämä on tottunut näkemään ja sen esittelevät hänelle instituutin johtaja Charlotte ja tämän aviomies Henry, kuin Willin veljenkaltainen ystävä Jem (James) ja varjometsästäjän elämästä eroon tahtova Jessimen.

Varjometsästäjät auttavat Tessaa löytämään veljensä, sitä vastaan tietysti, että Tessa antaa tietonsa siskoksista. Alkaa paljastua suuri vyyhti, the Pandemonium Club, jonka jäseninä on niin alamaailman olentoja kuten vampyyreja, ihmissusia ja velhoja, kuin tavallisia kuolevaisiakin, jotka ovat jollain keinoin sukeltaneet varjomaailmaan. Ja Pandemonium klubin johtaja tahtoo hänet. Kukaan ei tiedä miksi ja mikä Tessa oikeastaan on, varmaa on vain se, että Tessa ei ole ihminen, toisin kuin veljensä.

---

Clockwork Angel on ensimmäinen osa Cassandra Claren Infernal Devices -trilogiaa, joka sijoittuu tosiaan Viktoriaaniseen Lontooseen kauan ennen Mortal Devices -sarjan tapahtumia. Kirjoja ei ole vielä ainakaan käännetty suomeksi, mutta kaipasin jälleen uutta kuunnteltavaa saatuani Caster Chroniclesin päätökseen ja Infernal Devices sopi linjaan loistavasti. 

Olen pitänyt varsin paljon Mortal Instrumentsista ja siksi ajattelin kokeilla myös tätä. Enkä pettynyt. Nuortenkirjaksi tämä on vallan loistava ja erittäin viihdyttävä. 

Henkilökemiat toimivat ja varjomaailma on jo etukäteen tuttua. Clockwork Angel esittelee meille myös Mortal Instrumentsista tutun velhon, Magnus Banen. Miljöö on mitä hurmaavin ja kuvaukset Viktoriaanisesta Lontoosta osuvia ja tuntuvat varsin autenttisilta. Ainoa, mikä vähän tökki silmään (korvaan..) oli varjometsästäjien taisteluasu, joka tuntui todella modernilta, ollessaan ilmeisesti samanlainen kuin nykypäivään sijoittuvissa Mortal Instrumentsin tapahtumissa. Olisin ehkä kaivannut hieman aikaansa paremmin sopivaa asua... Mutta tosiaan vain hieman.

Huomasin, että Clare on kirjoittanut Tessasta, Willistä ja Jessimenistä varsin samanlaisia hahmoja, kuin mitä Mortal instrumentsissa on. Tessa muistuttaa aikalailla Claryä, Will tuntuu olevan sekoitus Jacea ja Alecia, kun taas Jessimen tuo hatarasti mieleen Izzyn. Ei liiaksi, mutta niin, että asiaan saattaa kiinnittää huomiota. 

Kuten Mortal Instrumentsissa, ei Clockwork Angelkaan sisältänyt liialti liibalaabaa, vaan juuri sopivasti toimintaa ja juonenkäänteitä ja kaikenlisäksi taattuja huumorinpätkiä, jotka nostivat bussissa hymyn huulille ja kirvoittivat pienoisia hymähdyksiä. Jennifer Ehle onnistuu myös loistavasti lukijan pestissään, hahmot erottuvat selkeästi toisistaan, mutta Jem olisi saanut kuulostaa ehkä aavistuksen miehekkäämmältä. Tosin, ihmettelin miksi Gabriel Lightwoodilla oli r-vika? Reppana kuulosti melko lapselta. Mutta mitä parahin matkakirja äänikirjan muodossa siis. Ylempänä tosiaan pieni snippet, millainen lopputulos on. Kuuntelin siis jälleen englanniksi.

★★★★☆

Kami Garcia & Margaret Stohl: Beautiful Creatures *

Kami Garcia & Margaret Stohl; Beautiful Creatures
Äänikirja
Suomeksi: Lumoava kirous
Lukija: Kevin T. Collins ja Eve Bianco
Musiikki: Michele McGonigle
Kustantaja: Penguin Books Ltd
Kesto: 17h 9min

"Falling.
I was free falling, tumbling through the air.
"Ethan!" 
She called to me, and just the sound of her voice made my heart race.
"Help me!"
She was falling, too. I stretched out my arm, trying to catch her. I reached out, but all I caught was air. There was no ground beneath my feet, and I was clawing at mud. We touched fingertips and I saw green sparks in the darkness. 
Then she slipped through my fingers, and all I could feel was loss. 
Lemons and rosemary. I could smell her, even then.
But I couldn't catch her."


Gatlin on uninen kaupunki Etelä-Carolinassa, missä mikään ei muutu, eikä mitään tapahdu. Kunnes kaupunkiin muuttaa uusi tyttö, joka kääntää kaiken päälaelleen. Gatlin ei ole se kaikista lämpimimmin tervetulleeksi toivottava paikka uusille henkilöille, varsinkaan, jos kyseessä on kylähullun herra Ravenwoodin siskontyttö.


Ethan tuntee vastustamatonta vetoa uutta tyttöä kohtaan, eikä voi muuta kuin hyväksyä sen kummallisen tosiasian, että Lena on se unien tyttö, joka aina lipeää Ethanin otteesta. Lena on erilainen kuin Gatlinin muut asukkaat ja vaikka Ethanin koulukaverit ja heidän vanhempansa ottavat sydämen asiakseen ajaa Lenan pois koulusta ja koko kaupungista, pyrkii poika tekemään tytön olosta mahdollisimman siedettävän.


Mutta kuten sanottu, Lenan saapuminen pikkukaupunkiin pistää asiat päälaelleen, alkaa tapahtua kummia. Äidinkielentunnilla muiden keskittyessä ilkkumaan Lenaa, ikkuna hajoaa ja vain Lena on ainoa, joka ei vahingoitu lasinsirpaleista, sää on entistä myrskyisämpi hurrikaanikaudesta huolimatta.
Mitä lähemmäs Ethan pääsee Lenaa, sitä mukaa alkaa pojan ihastus syventyä ja tälle paljastua suuri salaisuus, jota Lena ei ole kertonut yhdellekään kuolevaiselle. Sillä Lena ei ole kuolevainen vaan eräänlainen noita, (caster, jolle ei pikaisesti löytynyt mitään suomenkielistä vastaavaa sanaa) jonka suku on kirottu. Lenan täyttäessä 16, tyttö lunastetaan joko valon tai pimeyden puolelle, eikä tällä ole vaihtoehtoa. Jostain syystä Lena on varma, että päätyy pimeyteen, vaikka tekisi mitä tullakseen lunastetuksi valoon. Joku yrittää saada Lenan uskomaan, että tämä kuuluu heidän, pimeän, puolelleen. Onko siis Lenan ja Ethanin rakkaus, vahvistettuna yliluonnollisella yhteydellä, alku vai loppu?

---

Juonikuvio on ehkä omalla tavallaan jo hieman kulahtanut; kaksi rakastavaista, joiden perheet yrittävät pitää heidät erossa. Mutta tästä huolimatta Beautiful creatures oli hurmaava kuuntelukokemus. Se nyt on toki sanomattakin selvää, että elämys on erilainen, kun sen kokee kuunnellen, kuin itse lukien. En osaa varmaksi sanoa, olisinko pitänyt tästä yhtä paljon jos olisin sen lukenut, enkä kuunnellut. Mutta kuunneltuna tämä toimi loistavasti. Kuuntelin siis alkuperäiskielellä englanniksi, en osaa sanoa, onko tätä edes suomeksi luettu...

Ensinnäkin lukija itsessään, Kevin T. Collins, on aivan loistava, miellyttävä ääni, jota mies osaa käyttää monipuolisesti. Lisäksi repliikkien paksu etelävaltioiden aksentti vain kuului tekstiin, eikä tuntunut yhtään tyhjästä nyhjäistyltä, mitä vähän arastelin.

Tahdon antaa ison plussan jo siitä, että tämä tarina oli kerrottu Ethanin kannalta. Nämä teinirakkaustarinat kun tuppaavat aina näyttämään vain sen tytön kannan asiaan, mutta Beautiful Creatures kerrotaan Ethanin suulla. Toki kirjan loppupuolella, jossa yksi kappale on Lenan kannalta, on käytetty naislukijaa Eve Biancoa, mutta Collins luki siinäkin Ethanin repliikit. Pisti siis miettimään, olisiko Bianco voinut lukea koko kirjan ajan Lenan repliikit? Sillä nyt Biancon osuus tuntui vähän irralliselta, koska Collinsin lukemana olin muodostanut erilaisen mielikuvan Lenan äänestä. 

Lisäksi pidin siitä, että tähän äänikirjaan oli lisätty niin musiikkia kuin äänitehosteitakin. Esimerkiksi kuunnellessani Harry Potter -kirjat Stephen Fryn lukemana, ei näitä äänitehosteita ollut. Toisaalta, Potterit eivät niitä tarvitse. Tässä kuitenkin musiikki ja äänitehosteet loivat niin tiiviisti tunnelmaa, että tarinaan oli helppo hävitä. Ylimääräisiä ääniä ei ollut todellakaan kokoaikaa, mutta ns. vaikuttavammissa kohtauksissa käytettiin tehosteita varsin onnistuneesti. Musiikki on mainittu alun krediiteissäkin, koska kirjassa toistuu eräs kappale, joka on iso osa tarinaa ja positiivista oli se, että se oli tosissaan tehty musiikiksi, eikä vain luettu.

Mutta palataan itse kirjaan, eikä puhuta pelkästä äänikirjan toteutuksesta. 

Pidin siitä, että kirjassa ei oltu käytetty näitä perus mytologisia hahmoja kuten ihmissusia ja vampyyreja, vaan otettiin jotain ehkä vähän vähemmän tunnettua; succubus ja incubus -olennot. Näiden luonnetta oli hieman manipuloitu tarinaan sopivammaksi, mutta pääpiirteet olivat samat. Ihana saada jotain uutta tällekin saralle! 

Hahmot oli luotu selkeiksi ja vahvoiksi, oli helppo pysyä kärryillä siitä kenestä oli kyse ja osasi tavallaan vähän jo etukäteen arvailla miten nämä reagoisivat tiettyihin tilanteisiin ja tapahtumiin. Kyse ei ollut ennalta arvattavista hahmoista, vaan juurikin hyvällä tavalla vahvoista, ns. voimakaspiirteisistä. 

Kirjan loppu oli(si ollut) yllätys, eräänlainen täydellinen cliff hanger. Oli siis pakko aloittaa samantien Beautiful Darkness -äänikirjan kuuntelu. Tahdon tietää, mitä Ethanille ja Lenalle käy. Mielestäni tämän ehkä selkein sanoma tai ns. opetus on se, että kaikki ei aina ole niin mustavalkoista, miltä näyttää. Ehkä hieman kliseistä, mutta kun teinidraama uppoaa. 

Tästä kirjasta oli paljon melua aikanaan ja olin suunnitellut sen lukemista, mutta kirjastossa varausjonot olivat mielettömät, eikä sitten tullut teosta ostettuakaan, joten se vain jäi. Kävin kyllä tästä tehdyn elokuvan katsomassa, (siksi loppu ei varsinaisesti yllättänyt) mutta jos rehellisiä ollaan, niin en siihen ihan päässyt mukaan. Mutta kirjana tämä iski ja suosittelen ehdottomasti. Omalla tavallaan parempi kuin Twilight, vaikka tässäkin on kyse eeppisestä rakkaudesta, rakkaudesta _ennen_ ensisilmäystä. Siihen rakastamiseen ei kuitenkaan rysähdetä kerralla vaan kaikki alkaa ihastumisesta, joka syvenee ja kehittyy nopeasti, mutta hiljalleen. Aina huomattavasti uskottavampi vaihtoehto kuin päätäpahkaa rakastuminen sormia napsauttamalla, vaikka tämäkin on tosiaan yliluonnollisesti sidottu suhde.

Kannattaa myös harkita sitä äänikirjaa, varsinkin jos on tarpeeksi kielipäätä, että ymmärtää englantia.

"Mortals. I envy you. You think you can change things. Stop the universe. Undo what was done long before you came along. You are such beautiful creatures."

★★★★☆