Who I Am

Ajattelin tähän väliin tehdä hieman erilaisen postauksen. Ihan vain pienesti raottaakseni verhoa, jonka taakse blogin kirjoittajana piiloudun. Julkaisin saman postauksen myös matkailuaiheisessa blogissani. Tässä siis kuvien muodossa palasia siitä, millainen minä olen.

Näitä kuvia olisin voinut selailla vaikka kuinka kauan ja keräillä talteen niistä vaikka kuinka monta, mutta silloin tästä olisi tullut ihan järjettömän pitkä. Lyhyt kun tämä ei nytkään ollut. Tällainen minä nyt kuitenkin olen.

Palailen jossain välissä taas uusien kirja-arvioiden parissa. Tällä hetkellä luen tosiaan Harry Potter ja Liekehtivä Pikari -kirjaa, mutta luulen, että seuraavan arvion kirjoitan vasta viimeisestä osasta, sillä muistelen, että se herätti kovasti ajatuksia viime lukukerralla muutama vuosi sitten. 

Pyrin myös jossain välisä parin seuraavan viikon aikana päivittämään blogin ulkoasua. Olen jo kovasti syysfiiliksissä, joten alkaa olla aika saattaa blogikin hieman syksyisempiin tunnelmiin.

J. K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi

J. K. Rowling; Harry Potter ja Viisasten Kivi  
Alkuteos: Harry Potter and the Philosopher's Stone
Kustantaja: Tammi 1998
Suomentaja: Jaana Kapari
Sivuja: 335

""Joko tajuatte?! Hermione sanoi, kun Harry ja Ron olivat lukeneet tekstin. "Koira vartioi tietysti Flamelin viisasten kiveä! Flamel on varmaan pyytänyt Dumbledorea pitämään kiven tallessa hänen puolestaan, koska he ovat ystävykset ja koska Flamel tiesi, että joku tavoittelee kiveä, ja siksi kivi siirrettiin Irvetasta tänne!" 
"Kivi, joka tekee kultaa ja estää kuoleman!" Harry sanoi. 
"Ei ihme, että Kalkaros havittelee sitä! Kuka tahansa haluaisi sellaisen kiven!"
"Eikä ihme, ettei Flamelia löytynyt Velhouden viimeaikaisesta kehityksestä", Ron sanoi. "Hän ei ole kovin viimeaikainen, jos hän kerran on 665-vuotias, vai mitä?""

Harry Potter on tavallistakin tavallisempi poika. Vaikka hän toki asuukin tätinsä ja setänsä eteisen portaikon alaisessa komerossa. Elämä Likusteritiellä ei ole varsinaista herkkua, mutta minkäs teet, kun vanhemmat ovat kuolleet, eikä muita sukulaisiakaan enää ole.

Harryn yhdennentoista syntymäpäivän lähestyessä alkaa pojalle osoitettuja kirjeitä putkahtelemaan niin postiluukusta kuin savupiipustakin. Harryn huoltajat ovat kuitenkin vakaasti päättäneet pitää pojan erossa näistä oudoista, kummallisen tarkkaan osoitetuista kirjeistä. Lopulta kirjeitten tulva ajaa Dursleyt epätoivoisina pois omasta kodistaan. Herra Dursley on valmis menemään juuri niin pitkälle kuin on pakko pitääkseen Harryn erossa kirjeistä.

Tarpeeksi kauas ei perhe kuitenkaan pääse, sillä Harryn elämä kokee täyskäännöksen pojan 11 syntymäpäivän aattoiltana. Kirjepaossa piskuisessa mökissä keskellä merta ei vieläkään ole tarpeeksi, sillä paikalle pamahtaa suurin Harryn näkemä mies, joka tuntee Harryn entuudestaan. Hagrid, tuo puolijättiläinen, toimittaa Harryn kirjeen vihdoin perille ja järkyttyy, kun poika ei tiedäkään mitään itsestään tai edesmenneestä perheestään.

Harry on velho ja kutsuttu maan parhaaseen kouluun opiskelemaan taikuutta. 11 vuotiaan pojan on hankala uskoa tällaista, mutta tarkemmin ajateltuna, siinä on järkeä. Miten muuten Harry olisi saanut tukkansa kasvamaan yhdessä yössä lähes kaljusta taas rehottavaksi? Tai miten muuten eläintarhan matelijatalon häkin lasi olisi yhtäkkiä voinut haihtua?

Syyskuun ensimmäisenä mutkien kautta Harry on kuienkin matkalla kohti Tylypahkaa, tuota mieletöntä taikakoulua, jonka rehtoria pidetään yhtenä maailman parhaimmista velhoista. Alkaa uskomaton seikkailu, jonka aikana Harry saa vihdoin oikeita ystäviä ja sukeltaa niin peikkojen kuin yksisarvisten, taikajuomien ja luudalla lentämisen ja huispauksen maailmaan.

Tylypahkassa on kuitenkin vaarallinen salaisuus ja mukaan on sotkeutunut itse Lordi Voldemort, pimeyden velhoisa synkin ja vaarallisin. Harry, Ron ja Hermione alkavat uteliaisuuksissaan selvittää mitä kouluun on kätketty ja joutuvat huomaamattaan niin syvälle, ettei ulospääsyä ole. Harryn on kohdattava Lordi Voldemort, voidakseen pitää velhomaailman turvassa.

---

Jouduin noin pari viikkoa sitten sairaalaan ja jouduin makaamaan niissä moottoroiduissa sairaalasängyissä lähes viikon. Tänä aikana olisi kuvitellut, että saisin luettua paljonkin, mutta vasta ihan viimeisinä päivinä aloin toipumaan niin, että silmät pysyivät auki, eikä väsymys sumentanut näkökenttää. Lukeminen jäi siis aika vähille. Kotiuduttuani mulle oli kehittynyt ihan hassuja fiiliksiä, kuten syksyn kaipuuta (no ei näillä helteillä ollut kovin helppoa toipua) ja vieno joulufiilis. Näiden lisäksi tuntui siltä, että tahdon katsoa/lukea Harry Potteria.
Lauantai iltana sitten miehen ollessa työkaverinsa läksiäisissä istuin itse toiseksi viimeistä sairaslomapäivää kotona ja kaverin kanssa tapitettiin Potter leffasarjan viimeinen osa. Ja siitä se fiilis sitten vain syveni ja pakkohan se oli tarttua uudestaan kirjoihin.

Tuntuisi hölmöltä pitää blogia tauolla koko sen ajan, kun kahlaan seitsenosaisen kirjasarjan alusta loppuun, joten päätin, että laitetaan nyt Potter arvostelujakin sitten kehiin. Tässä siis ensimmäisen osan arviota!

Viisasten kivi on aivan ihana satu! Pienempänä tämän ollessa uusi juttu, en jostain syystä päässyt ensimmäistä lukua pidemmälle, mutta näin myöhemmin olen ihan myyty. Rakastan Rowlingin luomaa taikamaailmaa, sen pieniä yksityiskohtia jotka tekevät siitä niin lumoavan.

Kirja on helppoa luettavaa ja Rowlingin kirjoitustyyli on ihanan sujuvaa. Kirjaan on helppo hukkua, sillä tarina itsessään on niin houkutteleva. Ei mikään ihmekään, että tämä oli klassikko jo julkaisuhetkellään. Eikä ole sekään ihme, että myös aikuiset ovat ihastuneet näihin pysyvästi.

Viisasten kivi on hauska ja lumoavan salaperäinen ja Harryn, Hermionen ja Ronin kasvua on ihana seurata. Tuntuu, etten löydä sanoja kuvaamaan tätä kirjaa. Olen kasvanut Potterin kanssa, vaikka oma matkani alkoikin elokuvien kautta, löysin myös kirjat ja rakastuin. On vaikea pukea sanoiksi jotain, mikä tuntuu olevan iso osa omaa kasvutarinaa.

Mutta suosittelen ihan kaikille, niin lapsille, nuorille kuin aikuisille ja vanhuksillekin. Potterit ovat ihanaa fantasiaa, kevyttä lukemista ilman liiallista hömppää ja täynnä rivien välissä piilevää viisautta. Tämä on niitä kirjoja ja kirjasarjoja, jotka tahdon myös hamassa tulevaisuudessa omien lasteni lukevan. Niitä upeita tarinoita, joiden kanssa tahdon omien lasteni varttuvan, ihan niin kuin itse sain.

★★★★★

Michael Connelly; Kova Tuomio

Michael Connelly; Kova Tuomio  
Alkuteos: The Brass Verdict
Kustantaja: Gummerus 2009
Suomentaja: Kimmo Paukku
Sivuja: 499

" "Kiinni jääneestä henkilöstä tulee vaaratekijä. Yleensä nirri otetaan pois jo ennen oikeudenkäyntiä. He eivät ota sitä riskiä, että kaveri tekee sopimuksen syyttäjän kanssa. Mutta minä vastaan yhä heidän rahoistaan. Jos minusta hankkiudutaan eroon, kaikki on mennyttä. Archway, kiinteistöt, kaikki tyynni. Siksi he vain tarkkailevat tilannetta. Jos pääsen vapaaksi, kaikki on taas hyvin. Jos minut tuomitaan, minusta tulee liian suuri vaaratekijä ja kestän vankilassa korkeintaan kaksi päivää. He saavat hoideltua minut siellä."
     On aina hyvä tietää, miten korkeita panokset ovat, mutta olisin tullut hyvin toimeen ilman päämieheni muistutusta."

Puolustusasianajaja Mickey Haller palaa kahden tuskan täytteisen vuoden jälkeen takaisin ammattinsa pariin. Hallerin tarkoituksena on aloittaa hiljalleen ja varovasti, ettei paluuta vanhaan tule. Uusi alku saa kuitenkin yllättävän räjähtävän lähdön. Haller saa kutsun ylimmän oikeuden päätuomarin luo, vain kuullakseen kollegansa Jerry Vincentin olevan kuollut; murhattu. Ja Haller on merkitty Vincentin papereihin niin avustajaksi, kuin henkilöksi, joka perii kaikki herran työt, mikäli tämä joutuu työkyvyttömäksi tai kuolee.

31 keskeneräisen oikeusjutun joukossa on yksi ylitse muiden, Hollywood-moguli Walter Elliot on menossa oikeuteen syytettynä vaimonsa ja tämän oletetun rakastajan murhista. Haller alkaa pala palalta kokoamaan Jerry Vincentin keräämiä tietoja yhteen luodakseen puolustuksen syyttömyyttään vakuuttavalle kiholle.

Kuvaan ilmestyy myös etsivä Harry Bosch, jonka tehtäväksi on muodostunut ratkaista Vincentin murhaaja ja saattaa tämä oikeuden eteen. Bosch onnistuu sotkemaan myös Hallerin tutkimuksiinsa ja näin asettaa asianajajamme jälleen hengenvaaraan. Bosch on päättänyt napata murhaajan, oli hinta mikä tahansa, mies on valmis käyttämään Halleria syöttinä siitäkin huolimatta, että asianajaja on etsivän velipuoli. Haller ei tosin tiedä tätä kyseistä faktaa.

---

Tämä oli ensimmäinen teos, jonka herra Connellyltä luin ja tykästyin kovasti.  Ihastuin jokunen aika sitten televisiosarjaan nimeltä Suits, joka sijoittuu lakitupaan sekin ja tämän pokkarihyllyssä nähdessäni ajattelin, että miksipä ei, voisihan se varmasti toimia kirjassakin.

Olen pelännyt, ettei lukeminen hetkeen enää maita, että on taas se tylsä kausi, mutta ei sentään. Tarvitsin vain oikeanlaisen kirjan päästäkseni takaisin ruotuun. Kova Tuomio tulikin ahmittua parissa päivässä (mm. pakkaamisen ja töissäkäynnin ja sairastelun lomassa).

Connelly kirjoitti kovin sulavasti ja niin tapahtumien täyteistä tekstiä, että huonomman kirjailijan vastaavasta olisi voinut tulla pikainen ähky. Connelly sai mahtumaan yhteen päivään niin paljon tapahtumia, että välillä havahduin, että hei, eihän tässä ollakaan menty viikkoa eteenpäin, päästiin vain päivän päätteeseen. Mikä tässä kirjassa mulle olikin vähän uudempaa oli se, että koko kirjan tapahtumat sijoittuvat vain muutaman viikon ajalle, eikä esim. useamman kuukauden.

Rakastin sitä, kuinka Connelly luontevasti johdatteli lukijaa mukanaan oikeusjuttua eteenpäin, mutta nykäisikin toisinaan mattoa jalkojen alla hieman, ettei mikään kävisi liian itsestään selväksi. Loppujen lopuksi kirjan pääpahis olikin juuri se, keneksi sitä en ikimaailmassa olisi osannut yhdistää, vaikka kaikki oli jollain tapaa aivan itsestäänselvää, ettei se voinut olla kukaan muukaan.  Jäin kuitenkin kaipaamaan vähän lisää jännitystä ja uhkaavia tilanteita, mistä kirjan takakansiteksti ehkä hieman vihjaili. Missään välissä kirja ei kuitenkaan ollut tylsä, vaan soljui kuin itsestään eteenpäin. Taidan käydä ratsaamassa kirjaston ja etsimässä lisää Michael Connellyn tuotoksia.

★★★★☆

Huonon bloggaajan tekosyitä

No huhhei kun on taas päässyt aika vierähtämään ilman yhtä ainutta päivitystä, saati sitten arviota. Tässä muutamia (teko)syitä hiljaisuudelleni...

Palasimme kuukausi sitten tosiaan aivan uskomattoman ihanalta matkalta Kroatiassa. Olin napannut mukaan montakin kirjaa matkalukemiseksi, mutta sitä itse lukemista onnistuin toteuttamaan kovin vähän, sillä nähtävää ja tekemistä oli niin paljon. Saatanpa hyvinkin julkaista muutamia kuvia matkaltamme vielä myöhemmin.

Palattuamme takaisin kotisuomeen alkoikin tapahtua. Vielä oli viikko lomaa jäljellä ja kiitos erinäisten tapahtumien Kroatian matkamme aikana päätimme aloittaa uuden asunnon metsästämisen ihan tosissaan. Ja unelma-asunto löytyikin, enkä meinannut edes uskaltaa haaveilla sen saamisesta. Mutta kuinkas kävikään! En ole ikinä aikaisemmin näin helpolla päässyt asuntoa etsiessä. Vain muutama päivä ensimmäisen yhteydenottoni jälkeen oli vuokrasopimus postissa ja varmuus siitä, että pääsen asumaan juuri sille alueelle minne tahdoinkin, vasta valmistuneeseen, unelmakämppään. Ja muuttopäivä kolkuttelee jo ovella, muutamme ensi maanantaina. Pakkaamiselta, töiltä ja muilta kesän menoilta ei lukemiselle ole ihan hirveästi aikaa jäänyt.

Ja häpeäkseni myönnän jälleen kerran ottaneeni useampia kirjoja luettavaksi ns. kerralla, sillä en ole onnistunut ensimmäistäkään vielä päättämään.
Toimin yleensä kaikessa enemmän tai vähemmän kausittain ja sama pätee myös lukemiseen. Kaiken lisäksi olen pakannut kaikki muut kirjat jo laatikoitten syövereihin paitsi kahta, joista toisen vastikään ostin. Kirjastoonkaan en uskalla lähteä pelätessäni, että muutossa lainakirjat vain hukkuisivat.

Tässä siis syyni. Kunhan muutto on saatu alta pois, niin palaan varmasti ruotuun niin lukemisen kuin bloginkin kanssa. Tätä hommaa on meinaa jo vähän ikävä. Palataan, toivottavasti, pian!

PS. Pahoittelut kuvattomasta postauksesta, naputtelen tätä lainassa olevalla iPad härpäkkeellä, eikä blogger ole kovin tuttu näin mobiilisti.

Now Reading

Huomasin toimineeni aivan toisella tavalla, kuin yleensä kirjojen suhteen toimin. Tällä hetkellä kun luettavana on huomattavasti enemmän kuin yksi opus kerrallaan. Normaalisti pyrin keskittymään yhteen kerrallaan, mutta nyt on hyllyyn eksynyt niin monta mielenkiintoista opusta, etten voinut vastustaa kiusausta.

Numeropeli on ikävä kyllä jäissä tällä hetkellä, enkä ole varma, koska pääsen siinä eteenpäin. Joskus myöhemmin kuitenkin, ehkä.

Sen sijaan, tilasin itselleni muutaman hömpän mukaan Kroatian matkalle (siis 10 päivää, 7 töissä, voi miten mä jaksan enää odottaa?!) ja päädyin sitten epähuomiossa nappaamaan niistä yhden jo nyt luettavaksi. Kysessä on siis Lauren Conradin The Fame Game. Arvostan Conradia paljonkin ja pidin tämän L.A. Candy -kirjoista. Omalla tapaansa mielenkiintoista lukea maailmasta, josta neiti Conrad tietää niin paljon ja jollaista ei osaa kunnolla edes kuvitella. Ja ovathan ne viihdyttäviä, mukavaa hömppää nimenomaan. Nämä luen tietenkin alkuperäiskielellä englanniksi. Saattaa myö olla, että arvostelun teen vain yhdestä osasta.

No, siinä lukiessani The Fame Gamea, huomasin, että telkkaristahan alkaa Jane Auten Book Club -elokuva ja olin sen viime kerralla missannut joten liimauduin telkun ääreen ja onnistuin jotenkin kiinnostumaan kirjasta. Huomasin sen löytyvän toisiksi lähimmästä kirjastostani ja sinnehän matka vei. Kaksi kolmasosaa on kirjasta luettu ja tavoitteena olisi saada tämä luettua ja arvosteltua ennen matkalle lähtöä. Saa nähdä, kuinka työaikataulu antaa tälle periksi.

Ja sitten tullaankin kolmanteen, kaikista itselleni ehkä jännimpään opukseen. Kävimme eilen miehen kanssa Tallinnassa pyörähtämässä, ihan vain koska oli vihdoinkin sopiva väli, minulla vapaata ja miehellä alkoi kesäloma. Onhan Tallinna hurmaava kaupunki.
Aina käydessäni Tallinnassa tuppaan ratsaamaan Viru Keskuksen Rahva Raamat -kirjakaupan, johon olen kehitellyt ajanmyötä melkoisen vahvan rakkaussuhteen. Löydän sieltä aina jotain mielenkiintoista, sillä ko. liikkeellä on laaja valikoima englanninkielistä kirjallisuutta. No, tällä kertaa en itse viitsinyt mukaani ottaa mitään - mitä päädyin katumaan heti laivaan astuessani, mutta miehelle löytyi jotain. Tämä miehentapainen otus ei ihan hirveästi kirjoista perusta, mutta faktaa tämä toisinaan tykkää lukea ja varsinkin tämän tyylistä kirjallisuutta.

Kyseessä on siis Amerikkalaisen entisen Navy SEAL tarkka-ampujan Chris Kylen oma elämäkerta American Sniper. Chris Kyle on kautta historian Amerikan "tappavin" tarkka-ampuja, virallinen luku on jotain 150 varmistettua tappoa sillä tarkka-ampujien aseella (anteeksi, en todellakaan tiedä aseista yhtään mitään ja nyt lyö totaalisen tyhjää mikä se on nimeltään). Edellinen Amerikan ennätys oli 109 ennen Kylea. Suomessa vastaava ennätys on miehen mukaan jotain 500, mutta mitäs ne tosiaan sanoivatkaan yhdestä suomalaisesta sataa venäläistä vastaan..
Riittää nippelitieto.

En yleensä lue tämän kaltaista kirjallisuutta ollenkaan, mutta koska mies oli pelailemassa laivalla, enkä tyhmänä ollut yhtään omaa kirjaa ostanut, tartuin tähän ja yllätyksekseni kiinnostuin. Päätin sitten, että tahdon tämän lukea ihan kannesta kanteen, ja nähdä mistä on kyse. Saa nähdä, kuinka pahan ahdistuskohtauksen saan tämän viimeisen sivun luettuani. :D

Mutta näiden lisäksi olen tosiaan bongannut muutamia itseäni kiinnostavia kirjoja niin täältä kotimaisista kaupoista, kuin eilen Virostakin. Täytyy vain selvitellä, mistä ne saisi käsiinsä. Sitten Kroatiasta tultua, toivon tosin yhden edes näistä monista opuksista löytyvän lentokentältä, että saan sen sitten mukaani.

Nyt suunnaksi pyykinpesukone. Ajattelin vähän eritellä, miksi nyt ei taas hetkeen arvioita kuulu. Kun on hölmö ja ottaa liian monta kiinnostavaa kirjaa samaan aikaan luettavaksi, ei osaa enää päättää, mitä sitä milläkin hetkellä lukisi.

Kaunis kirjasto

Minulle on tullut tavaksi viettää vähän aikaa weheartit.com sivustolla, lähes aina, kun käytän konetta. Tänään selaillessani uusia mahdollisia kuvia kesän headeriin, törmäsin tähän ihastuttavaan kotikirjastoon.

Miten ihana olisikaan asua meren rannalla.

Jennifer Lee Carrell; Shakespearen Salaisuus

Jennifer Lee Carrel; Shakespearen Salaisuus   
Alkuteos: Interred With Their Bones
Kustantaja: Bazar 2010
Suomentaja: Laura Jänisniemi
Sivuja: 510 (524)

"Vilkaisin käden osoittamaa riviä, ja äkkiä minun teki pahaa. Se ei ollut vuorosana vaan parenteeri. Ei Hamletista vaan Titus Andronicuksesta, Shakespearen raaimman näytelmän raaimmasta kohdasta. Väkivalta oli niin raakaa, että se repi vatsaan mustan aukon. Niin raakaa ettei edes Shakespeare ollut yrittänyt pukea sitä runomuotoon: Keisarinnan pojat, Chrion ja Demetrius, saapuvat tuoden raiskattua Laviniaa, jolta molemmat kädet ja kieli on katkaistu. 
"Mitä nimellä on merkitystä?" vainoojani oli kähissyt. "Ehkä sinunkin nimesi pitäisi vaihtaa." 
Laviniaksiko?
"Kate", sanoi miesääni olkani takana. Kirkaisin, ja käsi painui suulleni."

Kate Stanley on amerikkalainen Shakespeareen erikoistunut kirjallisuuden tutkija, joka on sittemmin siirtynyt akateemisesta maailmasta teatterin pariin ja päätynyt Lontoon Globeen ohjaamaan Shakespearen Hamlet -näytelmää.

Kesken harjoitusten vain vähän ennen ensi-iltaa Katen tutkijakollega ja mentori pamahtaa näyttävästi paikalle Hamletin isän haamuna. Rosalind "Roz" Howard on lievästi sanottuna omalaatuinen tapaus, eikä Katelle ole yhteisistä vuosista jäänyt kovinkaan houkutteleva muistikuva. Roz on kuitenkin päättänyt saada Katen mukaansa. Harvardin Shakespeare asiantuntija kertoo Katelle löytäneensä jotain, muttei suostu paljastamaan mitä. Tämä vaatii Katea ottamaan vastaan pienen kultaiseen käärityn lahjan, seuraamaan ja menemään sinne, minne kyseinen lahja ohjaajamme johdattaa.

Ennen kuin Kate saa enempää selvyyttä, mistä on kyse, syttyy Globe palamaan. Kuten satoja vuosia sitten, tismalleen samana päivänä.
Tulipalon aiheuttaman hälinän vihdoin laannuttua teatterin lavalta löydetään ruumis, Rozin ruumis. Rajun tulipalon suojissa on tehty murha, joka on kuin suoraan Hamletista, Hamletin isän murha.

Kate ei osaa päättää, tehdäkö kuten professori Howard on kehottanut ja lähteäkö seuraamaan tietä, jonka lahja viitoittaisi. Mutta kotiinpaluumatkallaan Kate saa huomata, että joku on päässyt jo hänen kannoilleen. Joku, Rozin murhaajako, on ehätänyt jo Katen asunnolle, mikä ajaa naisen päätökseen vihdoin avata Rozin antama lahja ja lähteä seuraamaan sitä.

Roz on jättänyt jälkeensä arvoituksellisen palapelin, jota Kate alkaa ratkomaan. Mutta Kate ei ole yksin, vaan murhaaja pysyy aivan naisen kintereillä ja pian ruumiita alkaa tippua. Jokainen murha on kuin kopio Shakespearen näytelmistä.
Kuka ei tahdo Katen löytävän sitä, mitä Rosalind Howard oli ollut löytämäisillään, Shakespearen kauan sitten jäljettömiin kadonnutta näytelmää? Ja mikä salaisuus voi olla niin suuri ja tärkeä, että joku on valmis tappamaan sen suojelemiseksi?

---

Rakastuin.
Tarvitseeko tästä enempää kertoakaan? Carrell on kutonut enemmän kuin herkullisen mysteerin Shakespearen ympärille. En jälleen voi sanoa tuntevani kyseisen herran tuotoksia Romeo ja Julia -näytelmää enempää, Hamletkin on vain etäisesti tuttu, nämäkin lähinnä elokuvista. En vain innostu ylipäänsä näytelmien lukemisesta, saati sitten, jos ne on runomittaan kirjoitettu.

Mutta Carrel sai minut hukkumaan tarinaan heti alusta alkaen. Shakespearen salaisuus on vähän saman tyyppinen kuin vuodenvaihteessa lukemani Enkelioppi, molemmat ovat sitä ihanaa ja huumaavaa mysteerin selvittelyä johtolanka johtolangalta.

Shakespearen salaisuus pitää jännitystä yllä koko tarinan ajan, päästäen vain hetkeksi lukijansa siitä vapaaksi takaumilla, jotka päästävät meidät hieman syvemmälle salaisuuteen, jota Kate Stanley yrittää lähes epätoivoisesti henkensä kaupalla purkaa. Carrel kirjoittaa niin mukaansa tempaavasti, että lähes huomaamattaan mieli alkaa tekemään omia johtopäätöksiä ja yhdistelemään vihjeitä, niin näytelmän, Shakespearen todellisen henkilöllisyyden, kuin murhaajankin suhteen.

Ja juuri kun kuvittelet keksineesi, kuka murhaaja on, saat sille vahvistusta. Mutta vain hetkeksi, jotta Carrel voi sittenkin kääntää asian vielä päälaelleen. Ensiksi kirjailija antaa sinulle sen niin sanotun itsestäänselvän vastauksen, mutta tekeekin äkkikäännöksen, eikä tyydykään siihen helpoimpaan ratkaisuun.

Shakespearen salaisuudesta en löydä mitään pahaa sanottavaa, sillä juoni pysyi mielenkiintoisena ja käänteitä sattui niin suuntaan kuin toiseenkin juuri täydellisesti. Ainoa ongelma, minkä kirja jättää jälkeensä on tietenkin se, että mistäs nyt löydät yhtä herkullisen kultakimpaleen luettavaksi.

En enää edes muista mitä kautta tähän kirjaan törmäsin, mutta minun oli vain pakko varata se kirjastosta, sillä niin houkuttelevalta sen esittelyteksti kuulosti. Enkä todellakaan pettynyt.

Tällaista lisää, kiitos!

★★★★★